Tässä seuraa ensimmäiseen Lyyli -työpajaan (14.1.01) osallistuneiden
kaupunkivisioita.
Esitettyjä ajatuksia saa
kommentoida! (Tietyt ranskalaiset viivat saattavat tässä jäädä
kryptisiksi … ehkä on hauskaakin keksiä niille järkeviä (tai
perusteltuja järjettömiä) tulkintoja.)
ANTERO SAARIKOSKI
Kolmekerroksisista taloista muodostuvat suurkorttelit.
Tavoitteena on vähentää liikennetarvetta ja suosia ympäristöystävällisiä
liikkumismuotoja lyhentämällä etäisyyksiä. Kaupungin viemän pinta-alan
minimoimisen ansiosta säilyy enemmän luontoa kaupungin ympärillä.
Mitoitusta mietitty tarkkaan kaikilla tasoilla huoneistoista koko
kaupunkirakenteeseen.
3 * 5 korttelia; niiden keskellä kolme korttelia puistona, johon koulut
ja päiväkodit on sijoitettu. Joukkoliikenne ja palvelut sijoittuvat
suurkortteleiden saumoissa kulkeville bulevardeille.
Umpinaisten (pien)kortteleiden sisällä on yhteispiha huoltokujineen. Osa
pihasta on yksityisessä käytössä, esim. palstaviljely on mahdollista.
Pysäköitiä on vain katujen varsilla, jonne talojen mataaluudesta johtuen
pysäköinti hyvin mahtuu. Kolmekerroksisuus takaa myös inhimillisen
mittakaavan ja pihojen valoisuuden.
Makrotasolla kaupunki on konsentrinen ja vyöhykeistetty niin, että
ydinkeskusta on hieman kolmekerroksista mallia tiiviimpi ja korkeampi.
Kaupungin reunoilla on intensiivistä, pientä pinta-alaa vaativaa
maataloustuotantoa (esim. kasvihuoneita), jolloin kuljetusetäisyys
laitakaupungin toreille on pieni. Tämä osaltaan helpottaa tilaavievän
logistiikan purkamista.
* * *
Malliin liittyvät ajatukset otettiin mielenkiinnolla, vaikkakin
kriittisesti vastaan. Mikä on mallin status, kuinka konkreettisesti se
pitää toteuttaä Kielteisimmin tulkittuna muodostuu kuva
totalitaarisesta kaupunkisuunnittelusta, jossa kaikki on mietitty
valmiiksi, jossa ei asukkaiden toivomuksia sen enempää kuin paikallisia
luonnonoloja huomioida. Kaupunki voi laajentua vain ulospäin, koska
lisärakentaminen asukkaiden tarpeiden mukaan tai väen lisääntyessä
tuhoaisi sen optimaalisia mittoja. Anteron ajatuksena on kuitenkin, että
mallia pitää soveltaa luovasti paikalliseen ympäristöön sopeuttaen.
Selkeytensä takia malli soveltuu myös ekologisten
suunnitteluperiaatteiden havainnollistajana ja muistilistana tms.,
vaikkei sitä suoraan sovellettaisikaan mihinkään ympäristöön.
PAULI SALORANTA
joitain pikaseikkoja kaupunki-utopiastani:
–tunnistettavasti itsensä näköinen, erilainen kuin muut
–tiiviin ja avaran rytmi miellyttävä
–kunnon kävelykeskusta
–kaunis kaikkina vuodenaikoina
–lyhyt matka sekä oopperaan, kirjastoon, merelle että metsään
–turha melu minimoitu, vaikka kaupungin äänet ovatkin kiihottavia
–ei liian suuri eikä liian pieni eikä liian keskikokoinen 🙂
–tarpeeksi vaihtoehtoja liikkumiseen
–oikeasti hyvät fillariväylät
Jostain tuli vielä mieleen, että toisaalta pks on kiva paketti: löytyy
segmentoidut elinympäristötuotteet erilaisille kohderyhmille: Helsingin
kantakaupunki, Etelä-Espoo & Kauniainen, vanhat & uudet lähiöt ja sitten
Vantaa.
p
MARJA AITTAMAA
* positiivinen eriytyminen
Tällä Marja tarkoittaa ei-hierarkkisesti eriytynyttä kaupunkia (ei
sosiaaliseen statukseen, varallisuuteen tms. seikkoihin, vaan
elämäntapaan ja elinkeinojen erikoistumiseen perustuvaa jakoa). Pitäisi
myös miettiä erityyppisten palvelujen, myös korkeakulttuurin sijaintia.
Sitten jotain paikallisdemokratiasta ja mahdollisuudesta kehittää omia
juttuja.
* pääväylät tunneleissa
* suihkukoppeja omin voimin liikkuville
* kotieläintalleja puistoihin
* asuntojen muunneltavuus
Nykyään ihmiset ovat ihmeen sopeutuvaisia, todettiin keskustelussa, eikä
muunneltavia asuntoja ole toden teolla ruvettu rakentamaan niihin
kohdistuneesta laajasta teoreettisesta huomiosta huolimatta.
JEPA LEVÄSVIRTA
Totesi aluksi, että valtakunnallinen tasapaino olisi otettava
lähtökohdaksi ja pääkaupunkiseudun kasvu pysäytettävä. Tämä voisi
tapahtua esim. siten, ettei uusia asuntoja rakenneta. Pitäisi myös asua
tiiviimmin. Rakennuksia voisi korjata. Yksityisautoilua olisi
vähennettävä.
Etätyöhön pitäisi satsata. Väliaikaisia projektitiloja pitäisi olla
enemmän sekä kaupungin keskustassa että asuinalueilla.
Alustukseen liittyen puhuttiin joustavasta työajasta, joustavasta
työpaikkojen ja asuntojen lomittamisesta sekä mössöisestä
aikakäsityksestä. Todettiin, että koulut pitäisi saada hyötykäyttöön.
MAX MANNOLA
Ilmastonmuutos:
Utopiayhteiskunnassa ihmiset olisivat tietoisia ilmastonmuutoksesta ja
haluaisivat välttää sen pahenemista.
Kaupunkilaiset ja maalaiset eläisivät sulassa sovussa ja heidän
välillään olisi vuorovaikutusta.
Diversiteettiä:
Paikkojen diversiteettiä, ei paikattomuutta. Lapsille pitäisi olla
vaarallisia paikkoja (siis mahdollisuuksia leikkiä jänniä leikkejä).
Sekoitutaan alueiden sisällä (segmentoidutaan MITÄ TÄMÄ OIKEIN
TARKOITTIKAAN?).
Liikenne ja yhteydenpito:
* karaistuneisuus tärkeää, jotta uusavuttomat ihmiset saataisiin
liikkumaan omin voimin
* joukkoliikenteen parantaminen pysyvästi verovaroin
* Knopflacherin periaate yhtä pitkästä etäisyydestä pysäkille ja
pysäköitipaikalle käyttöön ja pysäköintimaksujen korotus
* selkeät poikittaislinjat vaihtopysäkkeineen
* metro ei vähentäisi muiden linjojen määrää
* työsuhde-joukkoliikennelippu
* hyvät pyörätelinet pysäköintipaikoilla
* autoilua tyhjillä kaduilla (INVALIDEILLE/MILJONÄÄREILLE? MITEN
MENIKÄÄN?)
* etätyön ja neuvottelulaitteiden yleistyminen vähentäisi
liikkumistarvetta
* p-paikat palstaviljelyyn
Kohtaamiset:
* eri aatteiden ja elämäntyylien edustajien pitäisi kohdata, homma
pitäisi jotenkin institutionalisoida
* syy-seuraussuhteiden tajuaminen, ihmisille pitäisi luoda
argumentaatiokyky
* turvallisuuskoulutus etusijalle: palo-, väkivalta- & ilmastonmuutoksen
torjunta
* kansalaisjärjestötoiminta ja poliisilaitos kunniaan
* demokratian viennin pitäisi näkyä katukuvassa
TERO SANTAOJA
Liikenne:
* yhtenäinen, mielenkiintoinen kävelykeskusta
* reitit kivoja, samoin odotusalueet
* visuaalinen vaikuttaminen autoilijoihin
* pihakadut
Asuminen:
* eko, viljely
* tiivis, mittakaavan vaihtelu
Viheralueet:
* ei tilkkuja
* luonnontilaisia
* toimintaa puistoissa
(esim. alkkareiden juoppokatuja)
Työ:
* pienverstaat, etätyö: kellarit ym. työhuoneiksi
Työyhteisö, innovointi, kodin/työn erottaminen, vuorovaikutus->
talouskasvu
* koloja lapsille
* kaupungin käsittäminen omaksi
ANNA BÖHLING
* työn paikallisuus: työtä pitää pystyä tekemään omalla alueella;
voidaan samalla kuitenkin verkottua ja tehdä monta työtä
* tiimit anonyymisyyden ylittämiseksi
* nykyään on liian jyrkkä raja palkkatyön ja harrastuksen välillä
Maankäyttö: tila hyötykäyttöön, identiteetti
Vantaan ja Espoon (järkevän) idean rekonstruktio
NIKO LIPSANEN
* kaupunki ihmisiä vai markkinoita varten?
* historia – identiteetti
* tärkeää ei ole niinkään kaupunkisuunnittelu perinteisessä mielessä
kuin uusien asioiden herkkä tunnistaminen
ELINA RIKKILÄ
* työkulttuurin muuttuminen: laiskottelu & rahattomuus & omatoimisuus &
terapia
* lapset kotiin oikeaan maailmaan (lasten maailma: leikkipaikat vs
työverstaat yms.)
* kaupunginosat oikeiksi kaupungeiksi, ei vain peruspalveluita;
kotiseutuylpeyttä, jolloin valmiutta toimia oman alueensa hyväksi; tämä
myös lääke sille toisistaan vieraantumiselle, jonka elämäntyylien
fragmentoituminen on aiheuttanut
* anonymisyys, yhteisöllisyys, yksilöllisyyden kunnioittaminen – miten
nämä suhteutuvat toisiinsä
* kohtauspaikat & yhdessätekemisen suosiminen: ruoka, laitteet,
tavaranvaihto
* monikäyttöinen ydinkeskusta, jossa toiminnot integroituvat