Valmistelukokoukseen lähdettiin tilanteesta, jossa New Yorkissa maalis-huhtikuussa pidetty edellinen kokous päättyi epäonnistumiseen kestävän kehityksen toimintaohjelman valmistelun jäädessä kesken. Tämän takia Balin kokous alkoi epävirallisella osuudella jo perjantaina, jolloin jatkettiin toimintaohjelman työstamista, joka on yhä kesken. Arvioiden mukaan tämän työn pitäisi tulla valmiiksi tämän viikon aikana.
Tässä vaiheessa työohjelman, jonka siis pitäisi määrittää keskeiset kestävän kehityksen toimeenpanoa koskevat toimet, rakentamisessa on yhä suuria kysymysmerkkejä. Esimerkiksi Suomen ajama kymmenen vuoden työohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseksi on siirretty tunnusteltavaksi epävirallisiin konsultaatiohin. Samoin on tehty taloudellisia ohjauskeinoja (kuten ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamista ja ulkoisvaikutusten sisäistämistä) koskevalle osalle.
Balin kokouksessa pitäisi saada selvyyttä myos ns. kumppaanuussopimuksia, eli muita kuin valtioiden suunnittelemia toimia, koskevien pelisääntöjen osalta, joista vallitsee vielä suurta epäselvyyttä. Tätä toivovat erityisesti eurooppalaiset maat, jotka pelkäävät Yhdysvaltain pyrkivän kääntämään huippukokouksen painopisteen näihin vapaaehtoisiin toimiin.
Kävin eilen myös kuuntelemassa International Council for Sciencen jarjestämää oheistapahtumaa, jossa käsiteltiin ekologisten ja sosiaalisten systeemien toimintamalleja. Keskeinen viesti oli, että ihmisen toimet pitäisi nähdä entistä vahvemmin osana ekologisia systeemejä, ja että nämä systeemit ovat itseohjautuvia, minkä vuoksi ihmisten toimien aiheuttamat seuraukset ilmenevät yleensä epälineaarisesti. Ajatuksena tämä on varmaankin ihan ekologian perustavaraa, mutta täällä virkamiesten maailmassa tälläiset infopaketit ovat hyvä muistutus tutkimustiedon tärkeästä merkityksestä tehtäville sopimuksille.