Kaikkien aikojen tärkein kansainvälinen ympäristösopimus, Kioton
protokolla, astunee voimaan pian. Sopimus velvoittaa teollisuusmaat
vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 5,2 prosentilla vuoden 1990
tasosta 2008-2012 mennessä. Kioton pöytäkirja saadaan todennäköisesti
lainvoimaiseksi syksyllä tai vuoden 2003 aikana, jopa ilman suurinta
saastuttajaa Yhdysvaltoja. Euroopan unioni ja Japani ovat ratifioineet
Kioton pöytäkirjan kuluvan kesän aikana. Kun Venäjä ja Kanada tai
Venäjä ja Puola liittyvät joukkoon, ehdot sopimuksen
toimeenpanemiseksi täyttyvät. Näin arvioi Worldwatch-instituutin
tutkija Seth Dunn, jonka tutkimus Rion ympäristökokouksen
jälkeisestä ympäristöpolitiikasta julkaistiin elokuun alussa.
”Kioton protokolla ja sen lakisääteiset velvoitteet pitää tuoda
voimaan mahdollisimman pian. Vapaaehtoisten päästövähennyksien aika
voi jäädä taakse”, Dunn sanoo. ”Ensimmäinen George Bush puhui
pehmeiden, vapaaehtoisten sitoumusten puolesta 1992. Ehdotus oli
kyseenalainen jo tuolloin, ja kymmenen vuoden kokemus on osoittanut
että ajatus voidaan hylätä. Se että nykyinen presidentti Bush
kierrättää isänsä epäonnistunutta politiikkaa osoittaa joko
huonomuistisuutta tai tahallista välinpitämättömyyttä.”
Tuoreessa tutkimuksessa Dunn tarkastelee yhdentoista tärkeimmän
valtion hiilipäästöjä Rion jälkeisellä ajalla eli vuoden 1992 jälkeen:
• Euroopan unionissa, jota pidetään ilmastopolitiikan pioneerina,
hiilipäästöt tippuivat 0,2 prosenttia 1990-2001. Mutta vuosina 2000 ja
2001 EU:n päästöt kasvoivat, mikä ennustaa lisääntyviä päästöjä
tulevaisuudessa, jos uusia voimakkaampia rajoituksia ei omaksuta.
Saksassa päästöt vähenivät17,4 prosentilla ja Iso-Britanniassa 4,1
prosentilla, pääasiassa koska molemmissa maissa tehotonta teollisuutta
lakkautettiin ja hiilienergiaa korvattiin kaasulla.
• Japanissa päästöt kasvoivat 10,8 prosenttia, Yhdysvalloissa 15,7,
Australiassa 32,3 ja Kanadassa 11,5 prosenttia vuosina 1990-2001.
• Venäjällä, missä hiiltä kulutetaan eniten, päästöt putosivat 30,5
prosenttia, lähinnä 1990-luvun taloudellisen romahduksen vuoksi.
Maailmanlaajuisesti hiilipäästöt kasvoivat 10,2 prosenttia 1990-2001.
”Entistä suuremmat päästöt ja ennätyslämpötilat sekä osoittavat, että
kuilu ilmastotieteiden ja –politiikan välillä on kasvanut pikemmin
kuin kaventunut”, Dunn sanoo. Dunnin mukaan myönteistä kehitystäkin
on, sitä osoittavat esimerkiksi veropolitiikan muutokset ja
parannukset energiatehokkuudessa. Tukiaiset fossiilisten
polttoaineiden tuotolle ja käytölle – yhteensä jopa 200 miljardia
dollaria vuodessa maailmanlaajuisesti – ovat sitä vastoin olleet
suurin este järkevälle ilmastopolitiikalle, varsinkin Yhdysvalloissa,
Kanadassa ja Australiassa.
USA ehkä mukaan päästökaupan avulla
Liikennesektori on jäänyt pahasti sivuun Rion jälkeisessä
ilmastopolitiikassa. Vaikka liikenne on nopeimmin kasvava
kasvihuonekaasujen lähde, se saa edelleen hyvin vähän huomiota
osakseen. Ongelma pahenee varsinkin tieliikenteen suhteen ja ennen
muuta kehitysmaissa. Hallitukset eivät ole hillinneet teiden
rakentamisen ja autoilun massiivista sponsorointia, joka kasvattaa
liikenteen päästöjä.
Raportissaan Dunn myös purkaa muutamia ilmastomyyttejä. Hänen mukaansa
Kiinan, Brasilian ja Intian hiilipäästöt eivät ole kasvamassa siinä
määrin kuin on väitetty. Maita on moitittu vapaamatkustajiksi, jotka
saastuttavat muiden kustannuksella. ”Saimme selville, että nämä maat
tekevät useita parannuksia päästöjen vähentämiseksi, lähinnä
taloudellisista syistä”, Dunn huomauttaa. ”Yhdysvaltain hallitus on
ennustanut, että vuoteen 2020 mennessä Kiina ohittaisi Yhdysvaltain
ykköspaikan hiilen päästäjänä. Nykyiset trendit kuitenkin osoittavat,
että ero näiden kahden maan välillä saattaa itse asiassa kasvaa eikä
kutistua. Hiilen käyttöä on Kiinassa vähennetty merkittävästi ja myös
energiatehokkuutta on parannettu.”
Dunn on varovaisen toiveikas myös Yhdysvaltain suhteen. Hänen mukaansa
Bushin hallitus ei allekirjoita Kioton sopimusta lähiaikoina tai ehkä
koskaan, mutta jos ja kun sopimus tulee lainvoimaiseksi ilman
Yhdysvaltoja, se saattaa tuottaa tiettyjä vaikeuksia maassa toimiville
ylikansallisille yrityksille. Yritykset saattavat vaatia USA:n
hallitusta liittymään ilmastopolitiikan tekoon, jotta ne voisivat
osallistua hiilipäästöillä käytävään kauppaan.
Lähde: Worldwatch
