Tutkijat selvittivät, onko taloudellisesti järkevää muuttaa mangrovemetsä katkarapuviljelmäksi, kuivata suo pelloksi, harjoittaa dynamiittikalastusta koralliriutalla, muuttaa luonnontilainen trooppinen metsä maanviljelymaaksi tai hoitaa sademetsää tehometsätalouden keinoin. Kunkin elinympäristön tuottoa laskettaessa huomioitiin tutkimuksessa sekä markkinahyödykkeet, kuten puusta saatava myyntitulo että mahdollisuuksien mukaan ei-markkinahyödykkeet, kuten metsien CO2:n sitomiskyky tai tulvia suojaava vaikutus.
Vaikka kaikkia luonnonympäristöjen tarjoamia palveluja ei tutkimuksessa pystytty arvottamaan, tulos oli selvä: lähes luonnontilaiset ympäristöt olivat kestävästi käytettynä 14% – 75 % tuottavampia kuin samat ympäristöt taloudelliseen käyttöön muunnettuina. Tutkijat laskevatkin, että maailman jäljellä olevien luonnonympäristöjen suojelu tuottaisi kustannuksiin verrattuna ainakin satakertaisen hyödyn.
Huolimatta ilmeisistä taloudellisistakin menetyksistä elinympäristöen häviäminen jatkuu. Tutkijoiden mukaan epäsuotuisaa menoa vauhdittaa valtioiden tukipolitiikka, jossa lyhytnäköisesti unohdetaan luonnonympäristöjen muuntamisesta koituvat ulkoiset kustannukset, kuten tulvien lisääntyminen, eroosio ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Tilannetta ei auta, että luonnontilaisen ympäristön taloudellinen arvo vaikeasti laskettavissa.
Lähde: Balford, A. ym. Economic reasons for conserving wild nature. Science (2002).