Ilmastokokouksen virallinen asialista on tällä kertaa huomattavasti kevyempi kuin aiemmissa kokouksissa, mutta kokouksen lopussa annettavassa Delhin julistuksessa osallistujamailla on mahdollisuus antaa tärkeä sitoumuksensa Kioton sopimuksen jälkeisen kauden neuvottelujen aloittamisesta.
Delhin kokous jäänee viimeiseksi ennen Kioton sopimuksen voimaan astumista järjestetyksi kokoukseksi. Sopimus tulee voimaan, kun 55 teollisuusmaata, joiden yhteen lasketut päästöt kattavat vähintään 55 % teollisuusmaiden päästöista, ratifioi sopimuksen. USA:n ja Australian ilmoitettua, etteivät ne allekirjoita sopimusta, Kanadan ja Venäjän mukaan saaminen on välttämätontä. Nyt näyttää todennäkoiselta, että maat ratifioivat sopimuksen viimeistään vuoden 2003 alkupouolella.
Kanada on kuitenkin käyttänyt tilannetta hyväkseen esittämällä ennen kokousta vaatimuksen oman päästöoikeutensa kasvattamisesta. Omasta mielestään Kanadan tulisi saada lisää kiintiötä, koska se vie niin paljon energiaa rajan yli USA:aan. Kanadan päästökiintion korottaminen tietäisi eräiden sopimuskohtien uudelleen avaamista ja voisi siten johtaa loputtomaan jo neuvoteltujen kohtien käsittelyyn. Etukäteistietojen mukaan lähes kaikki osapuolet vastustavat Kanadan ehdotusta, mutta neuvottelujen edetessä Kanada saattaa käyttää vaatimustaan kauppatavarana muissa kysymyksissä.
Kokouksen puheenjohtaja Intian ympäristöministeri T.R. Baalu on etukateen ilmoittanut, että kehitysmaakysymykset ja köyhyyden vähentaminen ovat keskeisiä kokousasioita COP 8:ssa. Myös juuri pidetty Johannesburgin kestävän kehityksen kokous ja ilmastokokoksen järjestäminen kehitysmaassa vaikuttanevat näiden teemojen tavallista laajempaan käsittelyyn.
Esityslistalla kehityskysymyksiä sivutaan kahdessa keskeisessä Kioton sopimuksen toimeenpanooon vaikuttavassa asiakohdassa. Ensimmäinen näistä on puhtaan kehityksen mekanismeihin (CDM) liittyvien nieluhankkeiden sääntöjen hyväksyminen. CDM-nieluhankkeissa teollisuusmaa toteuttaa kehitysmaassa metsitysprojektin, jonka sitoman hiilen teollisuusmaa saa laskea omaa kasvihuonekaasutaseeseensa. Periaatteessa nämä teollisuusmaiden totetuttamat projektit voivat tukea teknologian siirtoa ja toimia osana kehitysyhteistyötä. Käytannössa Kioton sopimuksessa hankkeisiin liittyy kuitenkin lukuisia ongelmia, joista keskeisin on luonnon monimuotoisuuden kannalta tuhoisien, pelkästään teollisuuspuun tuotantoon erikoistuneiden yksilajisten plantaasien leviäminen. Vaarana siis on, etta Kioton sopimuksella tuetaan biodiversiteetiltään yksipuolisten puuplantaasien istuttamista välittämättä niiden todellisista vaikutuksista hiilen kiertoon tai esimerkiksi alkuperäiskansojen oloihin.
Suoraan kehitysmaiden asemaan vaikuttavat myös COP 8:ssa asetettavat ohjeet teollisuusmaiden kehitysmaille antamasta rahoituksesta. Marrakeshissa järjestetyssä COP 7:ssa päätettiin kolmen uuden ilmastorahaston perustamisesta, joiden kautta rahoitus kanavoidaan. Nyt neuvottelujen tuloksena pitäisi syntyä ohjeet sille, miten YK:n alainen GEF hallinnoi rahastoja ja miten niihin kertyneet varat jaetaan kehitysmaille. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin saada teollisuusmailta lisää rahoitussitoumuksia, sillä toistaiseksi annetut lupaukset ovat suorastaan naurettavan pieniä sekä ongeman laajuuteen että etelän ja pohjoisen varallisuuseroihin nähden.
Näiden Kioton sopimukseen liittyvien päätoskohtien lisäksi kokouksen puheenjohtajan tavoitteena on ensi viikon keskiviikkona alkavassa ministeriosuudessa saada aikaan kokouksen päätteeksi annettava Delhin julistus. Julistuksella olisi tarkoitus virallisesti käynnistää jo pitkään kulisseissa käyty keskustelu seuraavien sitoumuskausien velvoitteista. Neuvottelujen lähtötilanne on kuitenkin vaikea: reilusti nykyistä suurempien päästovähennysten aikaansaaminen on välttämätönta ja samaan aikaan mukaan on saatava entistä laajempi joukko maita. Erityisen tärkeää on USA:n ja Australian liittyminen sopimukseen, mutta myös suurten kehitysmaiden kuten Intian, Kiinan ja Brasilian tuleva rooli on nostettava keskusteluun.
Seuraavia sitoumuskausia koskevien neuvotteluiden taustalla on pohdinta poliittisesti sekä tärkeistä että vaikeista ilmastosopimuksen taustalla olevista teemoista. Esimerkiksi kysymykset oikeudenmukaisuudesta, etelän ja pohjoisen maiden velvollisuuksista sekä Kioton sopimuksen riittävyydestä ilmastonmuutoksen torjumisessa vaatisivat avoimia keskusteluja niin ministeritasolla kuin kansalaiskeskustelussakin. Toivoa sopii, että COP 8:ssa saadaan edes aloitettua viralliset keskustelut myos näistä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta kaikkein keskeisimmistä asioista.
New Delhi 24.10.2002
Tuuli Kaskinen
Lisätietoja ja jatkoraportteja osoitteesta www.ilmasto.org.