Vuoreksen rakentamista perustellaan viittaamalla Tampereen seudun ennakoituun voimakkaaseen kasvuun. Uuden kaupunginosan rakentamista on kuitenkin kritisoitu huomauttamalla, että rakentaminen
- pilaa tärkeitä luontoarvoja, kuten Särkijärven ympäristön
- vaatii täysin uuden ja kalliin infrastruktuurin rakentamista
- lisää liikkumistarvetta
- johtaa sosiaalisesti epäedullisen lähiöympäristön syntymiseen
- haaskaa uusien asukkaiden ja uudisrakentamisen potentiaalia, jota tarvittaisiin mm. Hervannassa ”oikean kaupungin” aikaansaamiseksi (samoja asukkaita ja rakennusmassoja saatettaisiin tarvita eri puolilla kaupunkia – jopa ydinkeskustassa – epäkaupunkimaisen ilmeen eheyttämiseksi ja sosiaalisen toimivuuden parantamiseksi)
Vuoreksen valinta suunnittelukohteeksi on sikäli ymmärrettävää, että uudella alueella ei törmätä laajassa mitassa tiivistämiseen liittyviin ongelmiin: alueella jo asuvien vastustukseen, hankaliin liikennejärjestelyihin jne. Suunnittelun ja rakentamisen kannalta on yksinkertaisempaa aloittaa tyhjältä pöydältä. On kuitenkin epätodennäköistä, että rakentamista voitaisiin perustella ekologisesta, kokonaistaloudellisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Hieman yllättäen, Vuoresta yritetään markkinoida ”ekologisena” kaupunginosana. On myös annettu ymmärtää, että pyritään ”sosiaalisesti tasapainoiseen” ja ”kaupunkimaiseen” rakenteeseen.
Miten julkilausutut ekologiset, sosiaaliset ja kaupunkirakenteelliset tavoitteet heijastuvat konkreettiseen suunnitteluun?
- Asutus on sijoitettu niin, että huomattava osa alueen rakentamisesta jää tehokkaan joukkoliikenteen tavoittamattomiin. Tärkeä ekologisen kaupunginosan tunnusmerkki olisi normaalia tuntuvasti lievempi pysäköintinormi. Ekokaupunginosassa saattaisi jopa olla syytä kokeilla Knopflacherin periaatetta, jonka mukaan pysäkit on sijoitettava yhtä lähelle asuntoja kuin pysäköintipaikat. Tällainen ratkaisu on Vuoreksessa täysin poissuljettu vaihtoehto. Laajaa, lähes Hervannan kokoista, mutta harvaan rakennettua aluetta ei ole suunniteltu nauhamaiseksi eikä muutenkaan niin, että joukkoliikenne pääsisi kiertämään kaikkien osa-alueiden kautta. Kaupunginosan rakenteesta ja alhaisesta rakentamistehokkuudesta johtuen suhteellisen vilkas, Särkijärven sillan ylittävä ”joukkoliikennekäytävä” (jolla normaalit vuorovälit olisivat ehkä noin 15 minuuttia!) loppuisi todennäköisesti alueen keskukseen tai kulkisi mahdollisesti L-muotoisena sillalta Hervannan suuntaan.
- Eri toiminnot on vyöhykeistetty tavanomaisella tavalla niin, että kaupunkimaista toimintojen integrointia on vaikeaa toteuttaa asemakaavatasolla. Luultavasti ainakin osa Vuoreksentien varren työpaikoista alueen länsi- ja itäosassa sekä Särkijärven pohjoispuolella olevista työpaikoista (TP-1-merkintä) olisi voitu sijoittaa asutuksen yhteyteen. Nyt asumisen ja työpaikkojen sekoittamisperiaatteesta ei juurikaan hyödytä, koska se totetutetaan karkealla tavalla, nimittäin koko alueen tasolla, eikä korttelitasolla. Psykologisten etäisyyksien minimoimiseksi erityyppisiä toimintoja pitäisi olla tiheästi ”joukkoliikenneväylän” varrella, erityisesti keskustassa. Hyvä kaupunkisuunnitteluperiaate olisi koulun käyttäminen keskeisen raitin tai torin elävöittämiseen sen sijaan että se perinteiseen tapaan sijoitaan metsän reunaan – ihanteellisesti se voisi suuntautua sekä keskukseen että luontoon. Vuoreksentien PY-tontti (koulutontti?) sijaitsee kaavassa erillään keskustasta. Päiväkotitontti (PY-merkintä keskuksen pohjoispuolella) taas syö hyvää rakennusalaa sillalle vievän, mahdollisesti pikaraitiotiellä liikennöitävän ”joukkoliikenneväylän” vierestä ja saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että alueen keskeisimmätkin osat saavat lähiömäisen luonteen.
- Vaikka kauppakeskuksen sijainti siltaväylän ja alueen ohi kulkevan, pääväyläksi jäävän Vuoreksentien (kaavaan on merkitty vain ”katualue”, mutta lukuisat ali/ylikulku-merkinnät osoittavat, että tietä ei ole tarkoitus rakentaa katumaiseksi) risteyksessä on sinänsä luonteva, Ruskontien liikenteellinen status tarkoittanee käytännössä joutomaiksi jääviä suoja-alueita sen varrella ja tavanomaista laajaa risteysaluetta keskustan kupeessa. Liikennejärjestelyt ja oletettavat – C-10-merkinnän sallimat – isot liikekeskittymät tulevat siten pirstomaan alueen ytimen lähiömäiseksi. Olisi siksi syytä jo osayleiskaavassa määritellä Ruskontie katumaiseksi kauppakeskuksen kohdalla ja keskus rakennettavaksi kevyen ja joukkoliikenteen ehdoilla.Ylipäänsä olisi tärkeää esittää jonkinlaisia ympäristötavoitteita jo yleiskaavoitusvaiheessa. (”Joukkoliikenneväylää” onkin jo hahmoteltu ja luonnoksista käy ilmi, että väylästä pikaraitiotievarauksineen ja istutuskaistaleineen uhkaa tulla ylileveä.)
Asemakaavoitusvaiheessa yleiskaavamääräyksiä toki täsmennetään huomattavasti ja niistä voidaan jopa jossain määrin poiketa. Alueen rakenteeseen ja siten perusongelmaan ei kuitenkaan enää voida puuttua.
JP
Takaisin kaupunkiryhmän sivulle