Tutkimuksessa kartoitettiin Leningradin alue, johon kuuluu mm. Pietarin kaupunki, Karjalan kannas, Inkerinmaa ja Vepsä. Alue on luonnoltaan hyvin monimuotoista ja rikasta. Siihen kuuluu pohjoista taigametsää, merenrantaa, suo- ja järvialueita, kuten Euroopan suurin makean veden allas Laatokka. Tutkimuksessa olivat mukana Leningradin alueen hallitus, Pietarin yliopiston biologinen tutkimuslaitos, ja suomalaisia tutkijoita. Suomen puolelta tutkimushanketta koordinoi Suomen Ympäristökeskus (SYKE). Kirja on Leningradin alueen hallinnon hyväksymä lainvoimainen asiakirja, jossa annetut suositukset luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä viranomaisten tulisi ottaa huomioon maankäyttöpäätöksiä tehtäessä.
Kirjassa esitellään laajalti harvinaisia ja maailman laajuisesti uhanalaisia eläinlajeja. Sellaisia ovat esimerkiksi vesikko, kiljukotka ja sampi. Uhanalaisuusluettelosta löytyy myös mm. heinäkurppa, viiriäinen, monni ja laatokan norppa. Laatokan norppa on Saimaan norpan lähisukulainen, mutta vielä toistaiseksi uhanalaisuudestaan huolimatta läntistä serkkuaan monilukuisempi. Laatokan norppia alueelta on ilmakuvausten perusteella arvioitu olevan noin 2000. Sampi on otettu uhanalaisuusluetteloon mukaan, vaikka todellisuudessa se saattaa olla kuitenkin jo alueelta kadonnut. Kirjaa selatessa löytyy Suomessa tuttujen lajien lisäksi varsin paljon meillä tuntemattomia, eteläisempiä eläinlajeja. Kirjan karttojen ja selkeitten väripiirroskuvien avulla voi yrittää vaikka alueella retkeillessä löytää harvinaisia kuoriaisia, perhosia ja muita lajeja.
Leningradin alueella on eteläisen Suomen eläimistön monimuotoisuuden kannalta tärkeä merkitys. Monet meillä harvinaisiksi käyneet lajit kuten valkoselkätikka saavat sieltä täydennystä. Liikkuvainen eläin on myös susi, joka saa riveihinsä täydennystä Venäjän puolelta. Susia on arvioitu olevan Leningradin alueella tuhatkunta, Suomessa hukkia lienee alle 150. SYKE:n asiantuntija Ilpo Mannerkoski muistuttaa että merkittävä osa Suomen eläimistöä on levinnyt tänne kaakosta nykyisen Leningradin alueen kautta. Osa alueen eläimistöä ei nyt ulotu Suomeen asti, mutta ilmaston muutosten myötä voi levitä edelleen. Useita hyönteislajeja on viime vuosina levinnyt Venäjältä Suomen puolelle. Myös meiltä jo kadonneita lajeja voi palata Venäjältä uudelleen.
Kirja on ansiokas yhteistyön tulos, joka antaa tutkimus- ja viranomaistyötä varten arvokkaan lisän. Leningradin alueen luontoa ei olla kuitenkaan tutkittu lähestulkoonkaan riittävästi. Osa nykyisistä tiedoista on puutteellisia ja vanhentuneita. Lisätutkimus olisi siis ehdottomasti tarpeen. SYKE listaa Leningradin alueen eläimistöä ja niitten elinympäristöä uhkaaviksi mm.saasteet, tehostuneen metsätalouden avohakkuineen ja lisääntyneen rakennustoiminnan. Laatokan eläimiä kuten norppaa uhkaa kalastus ja pesimärauhan rikkominen. Alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaankin tehostunutta suojelutoimintaa ja uusia suojelualueita.
Kirjaa myy Akateeminen kirjakauppa.
LÄHTEET:
SYKE:n lehdistöraportti. Internetissä: http://www.ymparisto.fi/
Ilpo Mannerkoski, SYKE:n asiantuntija
Red Data Book of Nature of Leningrad Region, Volume 3, Animals
http://www.suurpedot.fi