Nykyään tunnetuista energiavaroista maailman raakaöljyvarat ovat niukkenemassa kovaa tahtia ja uudet esiintymät ovat usein hyvin kaukaisissa ja vaikeapääsyisissä paikoissa. Tästä seuraa kuljetuskustannuksien kasvu sekä suurien ympäristöonnettomuuksien lisääntyminen. Kivihiiltä ja maakaasua on riittävästi, mutta etenkin kivihiilen käytöstä seuraa kasvihuonekaasupäästöjen kasvu, mikä lisää mm. ilmaston lämpenemistä. Maakaasuesiintymät ovat yleensä yhteydessä raakaöljyesiintymiin eli maakaasunkin saatavuus on tulevaisuudessa ongelmallisempaa.
Ilmastonmuutos on keskeinen globaali ympäristöongelma, jonka etenemiseen voidaan merkittävästi vaikuttaa energiantuotantoa ja –kulutusta tehostamalla, energiankäyttöä vähentämällä ja uusiutuvan energian osuutta lisäämällä. Suomella on vauraana teollisuusmaana erityisen suuri vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta ja sellaisten kestävien ratkaisujen kehittämisestä, joita voidaan soveltaa myös nopeimmin kasvihuonekaasupäästöjään kasvattavissa kehitysmaissa. Myös viimekeväisen ydinvoimapäätöksen yhteydessä asetettiin erityisiä vaatimuksia sekä uusiutuvan energia käytön lisäämiselle että energiansäästölle.
Nyt esitellyt ohjelmat eivät Dodo ry:n mielestä sisällä riittäviä toimenpiteitä, jotta näihin haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan. Sekä uusiutuvan energian ohjelman että energiansäästöohjelman toimenpide-esitykset jäävät vaikutuksiltaan liian vähäisiksi. Erityisesti voimakkaat toimet sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämiseksi, kotitalouksien ja palveluiden energiankäytön tehostamiseksi, yksityisautoilun vähentämiseksi ja tuuli- ja aurinkoenergian käytön lisäämiseksi jäävät ohjelmassa puutteellisiksi.
Dodo ry toivoo, että ohjelmissa selvitettäviksi esitetyt toimenpiteet tulevat mahdollisimman pikaisesti selvitetyiksi ja toimenpiteet otetaan mahdollisimman nopeasti käyttöön. Lisäksi ohjelmien ulkopuolisten toimenpiteiden kuten päästökaupan avulla on saatava aikaan huomattavia lisäyksiä niin energian säästössä kuin uusiutuvan energian lisäämisessäkin.
Seuraavassa on kommentteja eräisiin ohjelmien yksityiskohtiin.
1. Energiansäästöohjelma
Dodo ry tukee Luonnonsuojeluliiton eriävään mielipiteeseen ohjelman kokonaisuutta arvioitaessa. Ohjelman toimet eivät Dodon mielestä ole riittäviä, jotta niillä voitaisiin saavuttaa asetetut tavoitteet. Erityisesti se, että toimenpiteistä suuri osa on erilaisia selvityksiä, tekee ohjelmasta liian kevyen.
Energiaverotuksen kehittäminen
Vuoden 2000 energiansäästöohjelman voimakkaammissa toimissa energiaverotus oli merkittävässä asemassa. Kuluneen kahden vuoden aikana energiaverotukseen ei kuitenkaan ole tehty merkittäviä muutoksia ja myös uusi säästöohjelma jättää energiaverotuksen kehittämisen avoimeksi.
Dodo ry:n mielestä olisi pikaisesti luotava suunnitelma energiaverojen kehittämisestä hiilidioksidipäästöjä vähentävään ja energiansäästöä edistävään suuntaan. Tämä lienee välttämätöntä, jotta toimet ovat käytössä ennen Kioton ilmastosopimuksen sitoumuskauden alkua.
ESCO-toiminnan vakuusjärjestelyjen kehittäminen
ESCO-toiminta on ilmastostrategian toimenpiteiden avulla saatu kiitettävästi käynnistymään. Jatkossa tämän rahoitusmuodon laajentaminen ja sen toimintaedellytysten parantaminen voi merkittävästi lisätä energiansäästöinvestointien toteutumista Suomessa. Uuden energiansäästöohjelman toimenpiteissä esitetään erilaisten ESCO-toiminnan vakuusjärjestelyjen selvittämistä ja testaamista. Dodo ry katsoo, että selvityksen tekeminen kannattaa käynnistää mahdollisimman pikaisesti ja sen jälkeen ottaa käyttöön kaikki ne keinot, joilla ilman valtion taloudellisia panoksia voidaan saada aikaan energian kulutusta vähentäviä ja taloudellisesti kannattavia säästöinvestointeja.
Kansainvälinen yhteistyö
Dodo ry pitää myönteisenä ohjelmaan sisältyvää uutta toimenpide-ehdotusta, jonka mukaan Suomi edistää jatkossa energiansäästötoimien koordinoitua käyttöönottoa EU-tason päätöksenteossa ja osana muita kansainvälisiä sopimuksia siten, että otetaan huomioon eri toimien yhteisvaikutukset. Suomen tulisi toimia edelläkävijämaana esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa Kioton sopimuksen jälkeisestä ajasta keskusteltaessa. Lisäksi Suomen tulee ajaa mahdollisimman laajaa ja sitovaa EU-tasoista päätöksentekoa energiantuotannon ja –kulutuksen tehostamiseksi koko EU-alueella.
Liikenne
Joukkoliikenteeseen siirtymisellä voidaan merkittävimmin vähentää liikenteen energiankulutusta. Kuitenkin joukkoliikenteen edistämiseen käytetyt määrärahat ovat viime vuosina laskeneet. Myös uusitun energiansäästöohjelman joukkoliikenteen edistämiseen liittyvät toimet jäävät vähäisiksi. Dodo ry pitää tärkeänä, että joukkoliikenteen ostopalvelujen määrärahat voidaan jatkossa turvata niin valtion kuin kuntienkin budjeteissa ja että työsuhdematkaetuuksia kehitetään joukkoliikennettä suosivaksi.
2. Uusiutuvan energian edistämisohjelma
Dodo ry pitää ohjelman tavoitteen asettelua maltillisena, erityisesti suhteessa pitkän aikavälin ilmastopoliittisiin haasteisiin. Uuden teknologian, kuten tuulivoima- ja aurinkoenergiaratkaisut, jäävät uudessa ohjelmassa vaille merkittävää asemaa myös pitkällä aikavälillä. Ottaen huomioon kasvihuonekaasujen voimakkaamman vähentämisen jatkossa tulisi näiden uusien teknologioiden käyttöönotolla olla Dodo ry:n mielestä ohjelmassa merkittävämpi asema, jonka tulisi näkyä myös tavoitteen asettelussa.
Vesivoiman, turpeen ja jätteen energiakäytön suhteen Dodo ry. yhtyy Luonnonsuojeluliiton eriävässä mielipiteessä esitettyihin kommentteihin. Uuden teknologian kehittämisen kannalta myös Dodo ry. on erityisen huolissaan, mikäli tämän hetken tilanteesta lähtevä jätteiden energiankäytön lisääminen johtaa sekä teknologian kehittämis- että investointitukien kanavoitumiseen merkittävässä määrin tähän tarkoitukseen sen sijaan että pääpaino olisi aitojen uusiutuvan energian teknologioiden kehittämisessä ja markkinoillepääsyn turvaamisessa. Näihin tulevaisuuden ilmastopolitiikan kannalta oleellisiin energiantuotantomuotoihin, bio-, tuuli- ja aurinkoenergiaan, liittyen esitetään seuraavassa tarkempia huomioita.
Bioenergia
Puun energiakäyttö on Suomessa merkittävässä asemassa jo nyt. Tärkeä parannus uudessa ohjelmassa on se, että nyt selvempiä tavoitteita on asetettu myös muille biopolttoaineille. Suurimpana puutteena bioenergian osalta Dodo ry pitää sitä, ettei metsäteollisuuden ulkopuoliselle biopolttoaineiden käytölle ole uskallettu antaa merkittävämpää roolia. Erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisääminen kaukolämpösektorilla voisi tehtyjen selvitysten mukaan olla ohjelmassa eritettyä suurempaa (VTT 2002). Näiden lisäksi tukipolitiikan painopisteen tulisi olla myös aiempaa selkeämmin paikallisen ja hajautetun bioenergiatuotannon tukemisessa. Esimerkiksi maatilakohtaiseen biokaasutuotantoon olisi Suomessa hyvät edellytyksen. Tällaisilla ratkaisuilla voitaisiin suuresta osasta maatiloja luoda lämmön ja sähkön tuotannon sekä joissain tapauksissa myös liikennepolttoaineiden osalta täysin omavaraisia. Näitä muutoksia tukevia tärkeitä toimenpiteitä–kuten biokaasun tuotannon tukeminen, kannusteet pienimuotoiselle yhteistuotannolle sekä liikenteen biopolttoaineiden verotuksen korjaaminen niiden käyttöä edistävään suuntaan–on lähdettävä viipymättä toteuttamaan.
Tuulivoima
Tuulivoimakapasiteetti ja tuotanto lisääntyvät maailmassa huimaa vauhtia. Viime vuonna tuulivoiman kasvuvauhti Euroopassa oli 40 % ja kapasiteetti ylitti jo 20 000 MW rajan. Viime vuonna uutta kapasiteettia rakennettiin Eurooppaan yli 3000 MW. Useiden Suomen kaltaisten maiden tuulivoimatavoitteet ovatkin huomattavasti ohjelmassa esitettyä haasteellisempia. Ruotsin tavoite on kasvattaa tuulivoiman tuotanto 10 TWh noin vuoteen 2015 mennessä (STEM 2001). Ruotsissa on kapasiteettia tällä hetkellä 309 MW. Norja, jonka kapasiteetti on tällä hetkellä vajaa 100 MW, on asettanut tavoitteekseen 3 TWh vuonna 2010. Suhteutettuna näihin tavoitteisiin Suomen 1 TWh tavoite vuodelle 2010 ja 5 TWh vuonna 2025 ovat varsin maltillisia, vaikka nykytilanteeseen (0,07 TWh) edustavatkin huimaa kasvua.
Dodo ry:n mielestä Suomella on mahdollisuuksia tuulivoiman lisäämiseen 10-15 TWh vuosituotantoa vastaavaksi. Kotimaisen tuulivoimatuotannon lisääminen tukee myös pitkällä aikavälillä tuulivoimalatuotannon ja teknologisen osaamisen kehittymistä Suomessa. Tällä tuotannolla on jo tällä hetkellä merkittävä taloudellinen ja työllistävä vaikutus: Tuulivoiteknologian vienti on vuosittain 200 miljoonaa euroa ja ala työllistää vajaa 2000 henkeä. Vuonna 2001 laatimassaan arviossa Electrowatt-Ekono esitti laskelman, jossa Suomeen rakennettaisiin 2000 MW vuoteen 2010 mennessä. Laskelmassa arvioitiin, että tuulivoimateknologian vientipotentiaali olisi tällöin vuoden 2010 paikkeilla noin 1,7 miljardia euroa ja työllisyysvaikutus useita kymmeniä tuhansia.
Tuulivoimarakentamisen aikaansaamiseksi Dodo ry. pitää tärkeänä, että ohjelman esittämiä uusia tukimuotoja ja rahoitusmahdollisuuksia otetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti. Erityisen kannatettavana Dodo ry. pitää suunnitelmia erityisen ilmastopennin sisällyttämistä energian hintaan sekä ostovelvoitteiden asettamista verkon haltijoille. Jälkimmäisellä ja asettamalla kiinteä ostotariffi tuulivoimalla tuotetulle sähkölle on muun muassa Saksassa ja Espanjassa saatu tuulivoimatuotanto lisääntymään nopeasti (Saksa 10 650 MW ja Espanja yli 4000 MW) Ostovelvoitteella voitaisiin tukea myös pienten puuta polttoaineenaan käyttävien yhteistuotantolaitosten rakentamista.
Ohjelma esittää myös mahdollisten tarjouskilpailujen järjestämistä investointituen jakamisessa. Mikäli tällaisiin päädytään on huomioitava pienten toimijoiden mahdollisuus tuen saantiin suurien hankkeiden rinnalla. Tuulivoiman käytön lisäämiselle tulisi laatia Suomessa mitä pikimmiten koko maata koskeva yleinen toimintastrategia, kuten Ruotsin Energimyndigheten on laatinut (STEM 2001), jossa osoitettaisiin tuulivoimaan parhaiten sopivat alueet ja suunnitelma tuulivoimatavoitteiden toteuttamisesta.
Aurinkoenergia ja lämpöpumput
Kuten ohjelmassa todetaan aurinkoenergian lisääntyminen ei ole edennyt toivottavalla tavalla. Aurinkoenergia kokonaisuudessaan voisi muodostaa Suomessakin kuitenkin varsin merkittävän osan energiantuotannosta. Euroopan Unionin uusiutuvien energialähteiden toimintasuunnitelman (KOM (97) 599) tavoitteena on lisätä aurinkokeräinten pinta-ala 100 miljoonaan neliömetriin (vuonna 1998 noin 9 milj. m2). Passiivisen aurinkoenergian tavoitteeksi Valkoinen kirja asettaa 35 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Suhteessa tähän EU:n tavoitetasoon tulisi kehitys Suomessakin pitkällä aikavälillä olla ohjelmassa esitettyä ripeämpää. Etenkin lämpöpumppujen lisäämisessä tulisi Suomessa pyrkiä lähelle Ruotsin tasoa, jossa noin 300 000 lämpöpumpulla tuotetaan noin 10 TWh. Erityisesti sähkölämmityksen korvaamisen lämpöpumpuilla tulisi olla yksi ensisijaisista tavoitteista.
Aurinkokeräinten, lämpöpumppujen ja passiivisen aurinkoenergian lisääntymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että ohjelman toimenpiteiden mukaisesti talosuunnittelijat ja arkkitehdit saadaan huomioimaan nämä energiavaihtoehdot uudis- ja korjausrakentamisen suunnitteluvaiheessa. Jo aiempaan ohjelmaan sisältynyt vaatimus, että aurinkoenergia otetaan huomioon rakennusmääräyksissä ja saatetaan aurinkoenergian käyttö julkisen tuen piiriin, tulee ottaa määrätietoisemmin tavoitteeksi. Passiivisen aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuudet tulee mitä pikimmiten selvittää ja alkaa soveltaa rakentamisessa ja suunnittelussa. Lisäksi julkisella sektorilla tulisi asettaa tavoitteeksi uusiutuvan energian ja lämmitysenergiaa säästävien ratkaisujen (passiivinen aurinkoenergia) ensisijaisuus energiahankinnoissa. Tässä suhteessa Energiansäästöohjelmaan sisältyvä toimenpide julkisia hankintoja koskevista suosituksista tulisi ulottaa koskemaan myös uusiutuvia energialähteitä.
Toinen aurinkoenergian käytön kannalta oleellinen seikka on aurinkoenergiateknologian saaminen markkinoille. Edellä mainitut toimenpiteet tukevat tätä kehitystä, mutta edelleen tilannetta parantaisi mikäli uudessa ohjelmassa olisi kyetty selkeämmin parantamaan pienten talokohtaisten aurinkoenergialaitteiden kannattavuutta kuluttajan näkökulmasta. Kuluttajien aktiivisuuden lisäämiseksi tulee tiedotuksen ohella tarjota myös uusia rahoitusvaihtoehtoja ja hyödyntää esimerkiksi ESCO-konseptia talojen lämmitysjärjestelmän rahoituksessa, minkä ohjelma tuokin esille. Lisäksi erityisesti talokohtaisen aurinkosähkötuotannon kannattavuutta parantaisi, mikäli verkkoon kytketty aurinkosähkö hyvitettäisiin 1:1 verkkosähköön. Tämä vastaisi yleiseurooppalaista käytäntöä. Lisäksi verkkoon liittymisen kustannuksiin tulisi pienen sähköntuotannon osalta kiinnittää suurempaa huomiota ja tarvittaessa luoda tukimuotoja, ettei tämä muodostu pienen ja hajautetun energiantuotannon lisääntymisen esteeksi.