Urbaani suunnittelu ei ole yleislääke kaupunkiympäristön epäkohtiin: on olemassa paljon miellyttäviä esikaupunkimaisia ympäristöjä, joissa paikoitellen esiintyy tilallista intensiivisyyttä (ks alla), mutta joita siitä huolimatta ei voida sanoa urbaaneiksi – esim. Tapiola, johon kuitenkin kaupunkimaisuuttakin on siroteltu.
Suunnittelussa on toisaalta oltava herkkä paikan hengelle, toisaalta otettava huomioon alueen sijainti suhteessa keskustaan, kantakaupunkiin ja (potentiaalisiin) alakeskuskuksiin: mahdollistaako kenties paikka ja sen ympäristö sen, että uudesta alueesta voidaan suunnitella ”pikkukaupunkimainen urbaanitihentymä”?
Viimeksi mainittua näkökulmaa Helsingissä ei ole riittävästi huomioitu – vrt Kumpulan ns. Arabikylän esikaupunkimaisuus, lähiympäristön puutteellinen integrointi Herttoniemenrannan kantakaupunkimiljööseen, Vuosaaren ylimassiivisuuden ja epäkaupunkimaisuuden sekoitus sekä Pikku-Huopalahden suhteellinen väljyys.
Helsingissä on vahvoja ekologisia ja sosiaalisia perusteita ”oikean kaupungin” alan laajentamiselle. Esikaupunkivyöhyke on paisunut kohtuuttomasti ja siten kasvattanut liikennetarvetta sekä luonut anonyymiä paikattomuutta. Pikku-Huopalahden kaltaiset urbaanin intensiiviset kaupunkielämän keitaat muodostavat siten kaupunkisuunnittelun tärkeän niukan voimavaran: Pakilan tapaisille laajoille ”valmiiksi” rakennetuille, mutta suhteellisen väljille alueille on vaikea mahduttaa pikkukaupunkimaisina ”identiteettiytiminä” toimivia keskuksia, jotka lähipalveluineen ja viihtyisyydellään ankkuroisivat asukkaat omalle alueelleen ja vähentäisivät liikennetarvetta.
Pikku-Huopalahden urbaaniutta voidaan käyttää alueen arviontikriteerinä myös siksi, että Helsingin suunnittelussa tosiasiallisesti usein tietoisesti tavoitellaan kaupunkimaisuutta. Varsinkin Pikku-Huopalahdessa periaate on valittu suunnittelun lähtökohdaksi.
Lopuksi on kuitenkin huomautettava, että urbaanin suunnittelun käsite on jokseenkin harhaanjohtava, koska sen tärkeimmät piirteet, kuten tilallinen hierarkia ja intensiivisyys eivät ole riippuvaisia kaupunkimaisen massiivisesta rakentamisesta vaan voivat yhtä hyvin esiintyä hyvinkin ruraalissa kylämaisessa rakentamisessa, jopa yksittäisessä, metsien ja peltojen ympäröimässä pihapiirissä.
<< Takaisin yhteenvetoon kopin ekskursiosta 26.4.04