Tilkantori on onnistunut ja sijantiinsa nähden huomattavan urbaani kaupunkitila. Kadun kahtia jakama tori ei ole valtavan suuri, joten torin varren palvelut, terassien asiakkaat, penkeillä istuvat ihmiset ja ohikulkijat (+ torin kautta kulkevat autot!) riittävät ylläpitämään torin elävyyden. Toritilaa rajaavien rakennusten pohjakerroksissa on liiketiloja tai ne kommunikoivat muulla tavoin torin kanssa. Toria rajaava rakennusmassa on jaettu useampaan erilliseen rakennukseen (tai rakennukset jaettu visuaalisesti useampaan osaan) kuin mitä kaupung(e)issamme, etenkin uusilla alueilla yleensä. Rakennusten perinteinen aukotus (rauhallisuus ja vertikaalisuus) tukee kaupunkimaista vaikutelmaa. Rakennusten postmodernin oikukas sijoittelu elävöittää kokonaisuutta, vaikka se vähemmän kompakteissa tiloissa paikoitellen aiheuttaa hajanaisen ilmeen.
Arkkitehtuuria arvioitaessa on syytä muistaa, että kokonaisvaikutelma muodostuu sekä asemakaavassa säädetyistä piirteistä että taloarkkitehtuurista. Pikku-Huopalahdessa asemakaavan määräykset ovat olleet melko yksityiskohtaisia, mutta silti talojen arkkitehtien panos ja rakennusmateriaalit (betonielementit) vaikuttavat olennaisesti yleisilmeeseen. Lisäksi katujen, torien, pihojen ja puistojen suunnittelulla ja viimeistelyllä on merkitystä arkkitehtonisen kokonaisilmeen kannalta.
Tietyt pihat Tilkantorin laidalla osoittavat kuinka umpikortteliratkaisulla voidaan luoda melulta suojattua puoliyksityistä vihreää pihatilaa aivan vilkkaan kadun viereen.
Tilkantorin kaupunkimaisuus on kuitenkin osittain kulissi, koska tiettyjä lähiömäisyyden ja epäkaupunkimaisuuden elementtejä piilee heti toritilan ulkopuolella: Tilkankatu muuttuu loistavan urbaaniaiheen, talotunnelin jälkeen ensin pysäköintialue-takamaaksi ja koulun kohdalla kolkoksi koulurakennuksen kääntäessä sille selkänsä (sitä kautta emme kävelleet). Koko kaupunginosan rakenne hajoaa lähiömäiseksi ei vain Tilkanniityn takana vaan myös Pikku-Huopalahden puiston eli kaupungin suunnalla. Rakentamisen massiivisuus pienenee suljetun katu- ja toritilan hajotessa monin paikoin pihatilaksi ja pysäköintiplänteiksi. Munkkiniemen suunnalta katsottuna aluejulkisivukin on huomattavan lähiömäinen.
Pikku-Huopalahden kaltainen kaupunginosa olisi itse asiassa sopinut paremmin Vuosaareen. Siellä sen massiivisuus ja kaupunkimaisuuden aste olisivat olleet sopivat. Pikku-Huopalahti siirrettynä Vuosaareen olisi muodostanut Vuosaaren kokoavan pikkukaupunkimaisen keskuksen ja kohentanut koko itäisen Helsingin identiteettiä. Nykyiselle paikalle olisi hyvinkin voitu tuoda Töölön mittakaavaa ja urbaania sykettä mm. käyttämällä Paciuksenkatua, Mannerheimintietä ja Vihdintietä potentiaalia monitoiminnallisina kaupunkikatuina.
Tietystä epäurbaanista hajanaisuudesta ja väljyydestä huolimatta koko kaupunginosa on inhimillinen, virikkeellinen ja viihtyisä. Se tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia identiteetin muodostumiselle, ympäristön muokkaamiselle (varsinkin lukuisilla etupihoilla ja palstoilla) sekä sosiaaliselle vuorovaikutukselle (viihtyisissä asukastiloissa, intiimisti mitoitetuilla kaduilla, kujilla ja torilla jne.).
Kuitenkin toimivuusajatuksesta irrallinen taideaihe, nimittäin erilaiset kivetyt aukiot Hilda Flodininkujan-Taavetinkujan varrella saa aikaan ankeaa hukkatilaa. Kujia olisi voitu kaventaa intiimiksi katutilaksi ja osa kivetystä alueesta jakaa etupihoiksi asuntojen jatkeiksi.
Tilkan alueen kiistelty lisärakentaminen vahvistaa hieman alueen ohutta urbaaniutta. Yhtä hyvin sitä voitaisiin tosin vahvistaa sisältä rakentamalla pysäköintitontit.
Paciuksenkuja on rohkean kapea, kahdeksan metrin levyinen kuja, jota reunustaa viihtyisät kaksikerroksiset mm. ateljein varustetut parikerroksiset talot. Tunnelma on keskieurooppalainen. Paciuksenkaari on alueen leveä, tehokkaasti kerrostaloin rakennettu mutta rauhallinen pääkatu. Sen katutila on kuitenkin omituinen, kadun alla olevan pysäköintihallin punaisiksi maalatut sisäänkäyntikopit muodostavat omituisen aiheen kadulle, jonka katuidentiteetti on sekavuudestaan johtuen häilyvä. Kerrostalojen julkisivut yhdessä rakentamisen massiivisuuden ja julkisivujen kommunikoivuuden kanssa vakuuttavat kuitenkin alueen kaupunkimaisuudesta.
Poikittaiset kadut ovat inhimillisiä mittasuhteiltaan ja mielenkiintoisia vaihtelevuudessaan. Niiden päätyaiheina ovat toisessa päässä puisto ja merenlahti ja toisessa Meilahden Kuusipuiston rinne, jota vanhat korkeat lamellitalot dramaattisesti korostavat. Sireenikatu on mitoitukseltaan intiimi sivukatu, jolla puitteet sosiaaliselle vuorovaikutukselle on viety äärimmilleen etupihojen avulla.
Paciuksenkadun konttoririvistö on tylyydessään huomiotaherättävä ja omituinen. Paciuksenkadulla rakennusten pohjakerrokset muodostuvat umpisokkelista ja pysäköintikellarista. Vastapäätä Kallioportaankadun rivitalojen etupihoja on takapihoja, joiden lastaukseen yms. käytettäviä asfalttipihoja on osittain puolihuolimattomasti piilotettu kömpelöillä seinärakennelmilla.
Pikku-Huopalahdessa (virallisesti ei muodosta omaa kaupunginosaa vaan jakaantuu Haagaan, Ruskeasuohon ym.?) on noin 8000 asukasta (?) + työpaikkoja (ei paljon). Autopaikkanormi on 1 paikka/140 krs-m², eli varsin löyhä.
JP
<< Takaisin yhteenvetoon kopin ekskursiosta 26.4.04