Palvelualoille tyypillisesti matkailualakin työllistää paljon pienyrittäjiä, joiden tarjoamat tuotteet ja palvelut muodostavat oleellisen osan matkailijoiden kokemaa elämystä. Matkailua onkin tarjottu kolmannen maailman mahdollisuutena päästä irti velkataakastaan, kasvattaa valuuttatulojaan ja kohentaa köyhimpien kansanosien elinoloja. Lisäksi uskotaan, että turistien ja isäntien välinen vuorovaikutus poistaa kulttuurienvälisiä ennakkoluuloja lisäten molemminpuolista kunnioitusta, avarakatseisuutta ja ymmärrystä. Teollistuneissa länsimaissa taas uskotaan, että matkailu voi olla autioituvalle maaseudulle se piristysruiske, jonka avulla maaltapako saadaan pysäytettyä, palvelut ylläpidettyä ja verotuloja kasvatettua.
Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin matkailun maailmassa. Ympäristön kuluminen, luonnonvarojen ehtyminen ja saasteiden lisääntyminen ovat tunnetuimpia esimerkkejä siitä, kuinka korkeaan kulutustasoon tottuneet länsimaiset matkailijat jättävät jälkensä matkakohteisiin. Lentomatkustamisen hiilidioksidipäästöt ja uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaileva kulutus nousevatkin monen mieleen kaukomatkailusta puhuttaessa. Matkakohteiden roskaantuminen, vesistöjen likaantuminen ja luontokohteiden tärveltyminen ovat syynä siihen, että osa luonnonystävistä on päättänyt luopua kaukomatkoista ja etsiä matkakohteensa lähempää. Matkailuelinkeinon vastuu toimintaympäristönsä ylläpidosta ei ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvää, ja turistien kyllästyessä ’loppuunkaluttuun’ kohteeseen on totuttu etsimään lääkkeeksi uusia, neitseellisiä alueita.
Ympäristön lisäksi turistien haitallinen vaikutus ulottuu paikallisväestöön. Paikallisten tapojen ja perinteisten arvojen katoaminen on sitä nopeampaa, mitä hallitsemattomammin matkailua kohteessa kasvatetaan ja mitä vähemmän sananvaltaa paikallisyhteisöillä asiaan on. Rahatalouden nopea yleistyminen, kulutusmahdollisuuksien lisääntyminen ja turistien tarjoamat uudet vaurastumisen mahdollisuudet houkuttelevat varsinkin nuorisoa. Pisimmilleen vietynä tämä voi johtaa heidät ihmiskaupan uhreiksi, vähemmän dramaattisissa tapauksissa jättämään koulun kesken ja liittymään turisteille erilaista viihdettä kauppaavien helppoheikkien joukkoihin.
Vaikka ympäristön ja kulttuurien tuhoutuminen on kiistatonta, on taloudellisten vaikutusten jakautuminen suurimpia nykyisenkaltaisen matkailun epäkohtia. Toisin kuin usein luullaan, ei matkakohteen tien varressa iloisesti vilkuttava lapsi välttämättä koskaan pääse osalliseksi niistä tuloista, joita matkailu maahan tuo. Matkailukohteen kehittämisen vaatimat suuret investoinnit tekevät paikallisyhteisön osallistumisen usein mahdottomaksi. Ulkomaiset sijoittajat rahoittavat massiiviset rakennushankkeet, ja vaativat sijoitukselleen nopean tuoton. Näin matkakohteen köyhä asukas jää alusta asti alueen matkailukehityksen sivustakatsojaksi. Lisäksi hänen perheensä menettää aiemman elinkeinonsa turistien saavuttua, kun viljelysten kasteluun tarvittava vesi, kalastusrannat tai karjan laidunmaat otetaan tuottavampaan käyttöön hotellialueeksi.
Kärjistetyimmillään tilanne on sellaisissa kohteissa, joiden hotellit ovat ylikansallisten yritysjättien omistuksessa, keskitason ja ylempi henkilökunta ulkomaalaista ja valtaosa turisteille tarjottavasta ruuastakin tuotetaan teollisuusmaista. Tällaisissa ns. all inclusive -lomia tarjoavissa kohteissa voi vain muutama prosentti matkan hinnasta päätyä paikalliseen talouteen, lähinnä siivoojien ja tarjoilijoiden palkkojen muodossa. Ei olekaan lainkaan yllättävää, että paikallisyhteisön ystävällisyys ja avoimuus turisteja kohtaan vähenee yleensä nopeasti sen jälkeen, kun he ovat huomanneet turistidollarien liukuvan käsistään. Usein kuuleekin turistien valittavan, kuinka alun perin niin ystävälliset paikalliset ovat muuttuneet epäkohteliaiksi tai kuinka matkakohde on mennyt pilalle matkailijalaumojen löydettyä sen.
Reilumpaa matkailuä
Maailma ei toki ole jäänyt toimettomana seuraamaan matkailuelinkeinon hallitsematonta laajentumista. Jo kolmen vuosikymmenen ajan on alalle vaadittu kestävämpää, ekologisempia toimintatapoja, ja erilaiset ympäristömerkit ovat pyrkineet tarjoamaan tiedostavalle kuluttajalle vaihtoehtoja. Alkuaikojen ponnistelut suunnattiin lähinnä roskaantumisen pysäyttämiseen, ja vielä 2000-luvullakin roskien lajittelu ja hyötykäyttö tuntuu saavan suhteettoman suuren huomion kestävästä matkailusta puhuttaessa. Energian ja luonnonvarojen säästö, vaihtoehtoiset majoitus- ja kulkumuodot tai paikalliskulttuurien huomioiminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Viime vuosikymmenen nouseva trendi on eettinen, vastuuntuntoinen kuluttaminen, joka on vähitellen löytämässä tiensä matkailuunkin. Matkailijat ovat heränneet kysymään, miten heidän toimintansa vaikuttaa niin ympäristöön kuin paikallisiin ihmisiinkin.
Matkaan polkupyörällä
Viime vuosina aktiivimatkailu on kasvattanut suosiotaan nopeasti. Erilaiset patikka-, ratsastus-, hiihto- ja pyöräilymatkat ovat saavuttaneet nopeasti suuren yleisön kiinnostuksen, ja lähes kaikilla suurimmilla matkatoimistoilla on jo valikoimissaan aktiivimatkapaketteja. Valitettavasti toiminnallinen osuus ei vielä takaa ympäristön tai paikallisyhteisöjen huomioimista, vaikka mahdollisuudet siihen ovatkin tämänkaltaisessa matkailussa loistavat.
Edetessään omin voimin jää matkailijalle aikaa havaita ympäristönsä kauneus, huomata maisemien moninaisuus ja kokea sääilmiöiden koko kirjo. Kohdatessaan paikallisia ihmisiä matkansa varrella hän pystyy samaistumaan heidän elämäänsä aivan eri tavalla kuin tarkkaillessaan sitä ohikiitävän turistibussin uumenista. Majoituspaikoiksi voidaan valita pienyrittäjien ylläpitämiä majataloja, ja reitit voidaan suunnitella välttämään vilkkaimmin liikennöidyt tiet. Matkailijoiden tarvitsemat tuotteet ja palvelut voidaan hankkia suoraan tuottajilta, jolloin myös paikallisyhteisön motivaatio ylläpitää kohteen ympäristöarvoja kasvaa.
Pyöräily- ja vaellusmatkailun huomattavimpia etuja ovat luonnollisesti vähentynyt energiankulutus ja kaukomatkailua huomattavasti pienemmät kasvihuonekaasujen päästöt. Näitä hyötyjä voidaan entisestäänkin kasvattaa toteuttamalla kyyditystä vaativat siirtymiset julkisilla kulkuvälineillä. Vastuullisesti toimivat matkailijat huolehtivat luonnollisesti siitä, ettei heidän liikkumisensa alueella tuhoa sen luonnonarvoja roskaamalla, tallaamalla tai metelöimällä.
Matkanjärjestäjän vastuu on kuitenkin suuri silloin, kun turisteja ohjataan uusille, matkailuun valmistautumattomille seuduille. Ensimmäiset paikkaan saapuvat matkailijat antavat paikallisväestölle kuvan siitä, mitä matkailu heidän kannaltaan voi tarkoittaa. Mikäli tienavaajina toimivat pioneerit kohtelevat isäntiään kunnioittavasti ja antavat heille mahdollisuuden hyötyä matkailijoista tarjoamalla laadukkaita palveluita, suhtautuvat isännät jatkossakin vieraisiin uteliaan ystävällisesti.
Mari Mero, Matkatoimisto Avara Maailma