Kopi: Suunnittelun ”pragmaattisuudesta”

Suunnittelijan on tehtävän luonteen vuoksi pakko tehdä paljon valintoja sen perusteella mikä näyttää tai tuntuu hyvältä, sopusuhtaiselta tms., jolloin perustana on kyky nähdä tai hahmottaa tietty suunnitteluratkaisu suhteessa johonkin verbaalisesti vaikeasti ilmaistavaan ihanteeseen. Maallikkokeskustelijalle muodostuu silloin helposti käsitys, ettei suunnittelija kykene vastaamaan selkokielellä esitettyihin kysymyksiin.


Suunnittelussa on otettava huomioon hyvin paljon toisiinsa vaikeasti vertailtavia tekijöitä ja tehtävä kompromisseja eri intressien välillä. Suunnittelijan on aistittava mikä on poliittisesti tai muista näkökohdista mahdollista, kohtuullista, normaalia jne. Jos suunnittelija ei joudu argumentoimaan ratkaisujensa ekologisista, yhteiskunnallisista, maailmankatsomuksellisista ym. perusteista, ns. yleinen etu jää kuitenkin helposti (taloudellisesti) vahvojen eturyhmien lyhyen tähtäimen intressien jalkoihin.  

Myös yhdyskuntasuunnittelun opetuksessa siirrytään usein ilman riittävää problematisointia hyvistä periaatteista (ekologisuudesta, turvallisuudesta, terveellisyydestä, tasa-arvoisuudesta, kauneudesta jne.) arkirealismin pragmaattisuuteen (esim. toimintojen eriyttäminen, tuhlaava tilankäyttö, autoilua suosivat liikennejärjestelyt, kaupan yksiköiden sijoitus ja mitoitus) vrt Asuinaluesuunnittelu (1997) ss. 43-47 vs ambivalenssi ihanteiden ja tärkeiden toimijoiden vaatimusten huomioimisen välillä suunnitteluohjeisiin siirryttäessä.

<< Takaisin yhteenvetoon kopin tapaamisesta 8.11.05