Niin sanotun oppivan kaupungin idea lähti paikallisesta Shikshantar-instituutista. Instituutin perustajien Shilpa ja Manish Jainin mukaan perinteinen koulutus ei ole oikea ratkaisu Intian sosiokulttuuriseen ja ympäristökriisiin, sillä se on vieraannuttanut ihmiset luonnosta.
Manish Jainin, entisen UNESCOn oppimisasiantuntijan, mukaan Shikshantarin toiminnan punainen lanka on Mahatma Gandhin kehittämä swarajin eli itsehallinnon ajatus. Swarajin mukaan ihmisten tulee luoda omat, ympäristöä kunnioittavat ja yhteistyöhön perustuvat oppimisen mallinsa. Siksi Shikshantar pyrkii noudattamaan yhteisöllisen, elinikäisen oppimisen mallia, joka ylläpitää paikallisia perinteitä.
Vuonna 1999 Shikshantar-instituutti aloitti oppivan kaupungin mallin kehittämisen Udaipurissa, tarkastellen esimerkkejä ympäri maailmaa. Malli otettiin käyttöön yhdessä kaupungin asukkaiden kanssa vuonna 2000 nimellä Udaipur as a Learning City (Udaipur oppivana kaupunkina).
Mitä sinä osaisit opettaa muille?
Udaipurissa koko yhteisö oppii toisiltaan tietoa ja taitoja. Paikalliset käsityöläiset opettavat taitojaan seuraaville sukupolville ja kulttuuriperintöä tallennetaan monin tavoin. Tarjolla on myös ”unlearning and uplearning”-työpajoja, joiden tarkoituksena on kehittää kriittistä ajattelukykyä (unlearning) sekä etsiä luovasti vaihtoehtoja totutuille tavoille tehdä asioita (uplearning).
Udaipurilaisten projekteihin kuuluvat myös kaupunkitilojen käyttöönotto, kierrätystuotteiden valmistaminen, pyöräilyn lisääminen, yhteisömedian käyttö, kaupunkiviljely, sadeveden hyötykäyttö, vaihtoehtoisten energianlähteiden hyödyntäminen sekä erilaiset ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävät toimet.
Shikshantariin ja Udaipurin oppimisprojektiin käy tutustumassa vuosittain ulkomaisia ”oppimisaktivisteja”, ja Shikshantar osallistuu aktiivisesti kansainväliseen keskusteluun yhteisöllisestä oppimisesta. Kaupungilla kuin kaupungilla voisi olla opittavaa Udaipurilta!