Maanantai illan auringonpaisteessa käytiin nuuhkimassa, millainen on helsinkiläinen fillarireitti. Ihan kivahan se voi olla. Kolme perinteistä fillaria ja yksi kolmipyöräinen ja kaksi tyystin jalankulun varassa olevaa dodoa palasi sitten toimistolle miettimään, miten energisen kaupungin itsestäänselvästi energiatehokkainta liikkumismuotoa voisi edelleen tukea. Tähtäimessä olisi kanavoida ajatuksia ja ehdotuksia sitten kaupungin pyöräilystä vastaaville virkamiehille kesän kuluessa tai syksyllä. Innostusta riitti myös yhteisten pyöräretkien ja fillaritohtorin järjestämiseksi. Näin voidaan inspiroida niitäkin pyörän kyytiin, jotka sitä eivät toistaiseksi niin innokkaasti harrasta tai jotka rajoittavat pyöräilynsä ihan kotinurkille.
Totesimme pian, että tuskin sellaista fillarikaupunkia on, jonka ihanuudesta me kaikki olisimme samaa mieltä. Näkemyseroja on, samoin tarpeet vaihtelevat – kuka rakastaa Bulevardin fillarikaistaa, kuka välttää sitä aina! Mutta siitä oltiin yhtä mieltä, että pyöräilijän tarpeet tuntuvat helposti tippuvan muiden teiden ja katujen käyttäjien vaatimusten tai vain tottumuksen takia tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi. Milloin tietyöt katkovat reitit, tai pysäköidyt autot, milloin pyöräilykaistat puuttuvat kokonaan jättäen pyöräilijät bussien ja autojen sekaan esim. Topeliuksenkadulla. Asiat voisivat olla paremmkinkin.
Pyöräilyä voi edistää helposti kaupunkisuunnittelun keinoin. Tästä keskustellaan varmasti lisää tuonnempana. Jatketaan aiheesta kesän mittaan retkillä sekä fillaritohtorin kehittämisellä, ja innostuksen mukaan myös muissa Dodon tilaisuuksissa. Jos on muita ideoita fillaroinnin ja kaupungin kehittämisestä, kerro.
y.t. Eeva,