Ruoantuotannosta ja -kulutuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat merkittävät, niin
globaalisti kuin Suomessa. Ruokahävikki lisää näitä negatiivisia vaikutuksia aivan turhaan.
Ruokahävikki on ongelmana ilkeä jo siksikin, että sitä aiheutuu isommista ja varsinkin pienemmistä puroista ketjun kaikissa osissa. Siksi ruokahävikin vähentäminen ei isosti onnistu tempulla tai parilla, vaan edellyttää laajoja muutoksia ruokajärjestelmässä, entistä parempaa suunnittelua ja ohjausta sekä muutosta myös käyttäytymisessä ja ihan asenteissakin.
Nyt keskityn hävikin kannalta suurimpaan tekijään ruokajärjestelmässämme eli meihin kuluttajiin ja kansalaisiin. Tutkimustemme mukaan ruokahävikistä Suomessa noin kolmannes aiheutuu yksinomaan kotitalouksista, loppu ketjun muista osista, kuten teollisuudesta, kaupasta ja ravintoloista sekä kouluista.
Tutkimme ja seuraamme Luonnonvarakeskuksessa (Luke) ruokahävikin määrää eri keinoin. Esimerkiksi kotitalouksien ruokahävikkiä tutkimme sekä päiväkirjamenetelmällä että lajittelututkimuksin. Ei kannata siis ihmetellä, jos törmäätte Luken tuottamiin erilaisiin ruokahävikkiarvioihin. Yhteensä kotitalouksissamme syntyy yli 100 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä vuodessa, eli siis sellaista ruokaa, joka oli alun perin kokonaisuudessaan tarkoitettu syötäväksi. Kotitaloudet ovat moninaisuutensa vuoksi lisäksi ehkä se kaikkein vaikein ruokajärjestelmän osa-alue, jotka tulisi saada laajasti hävikin vähentämistalkoisiin mukaan.
Miksi ruokahävikki on sitten merkittävä ongelma? Ensinnäkin, Maailmalla ja Suomessakin nähdään nälkää. Kun syömäkelpoista ruokaa heitetään menemään, niin kaikki ruoan tuotantoketjussa käytetty energia ja työpanokset valuvat hukkaan sekä kaikki aiheutuneet ympäristövaikutukset ovat syntyneet täysin turhaan, myös siis pitkien tuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöt.
Poisheitetyn ruoan ongelma ei siis ole ensisijaisesti syntyvä ruokajäte, sen lajittelu tai lajittelematta jättäminen, vaikka siihenkin on tietty syytä havahtua. Keskiössä on hävikiksi päätyvän ruoan tarpeeton tuottaminen ja sitä kautta syntyvä turha, suuri ympäristökuormitus. Eniten heitämme kotitalouksissa pois hedelmiä, vihanneksia, leipää sekä valmista kahvijuomaa. On sinänsä pieni lohtu, että niiden hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi lihan.
Heitämme jonkin verran myös lihaa ja esimerkiksi juustoa pois. Vaikka niiden hävikkimäärät ovat selvästi esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia pienempiä, on tutkimustemme mukaan pelkästään lihan ja lihatuotteiden hävikistä aiheutuva hiilijalanjälki on kuitenkin selvästi kaikkien suurin kotitalouksissa aiheutuvasta ruokahävikin hiilijalanjäljestä.
Kuinka merkittävä tuo ruokahävikin hiilijalanjälki sitten oikein on kokonaisuudessaan? Välillä
kuulemme argumentteja siitä, ettei ruokahävikin hiilijalanjäljellä ole mitään merkitystä, koska se on niin marginaalinen asia suhteessa esimerkiksi kaikkeen ruoan kulutukseen, ja että keskustelu ruokahävikistä johtaa ihmisiä ihan harhaan. No on totta, että ruokavalion merkitys ilmaston ja ympäristön kannalta on paljon suurempi kuin ruokahävikin. Tuo ruoka kuitenkin syödään, siitä saadaan ravintoa ja iloa, mitä milloinkin, eli siitä on jokin hyöty. Hävikki taas on aivan turhaa.
Useilla perheillä hävikki on muuten melkoisen pientä. On syytä kuitenkin tiedostaa, että
tutkimustemme mukaan joissain kotitalouksissa haaskataan sitten aivan tolkuttomia määriä ruokaa– jopa yli 100 kiloa henkeä kohden.
Kuluttajan tavoitellessa merkittäviä ruoan hiilijalanjälkeä vähentäviä toimia on siis ensisijaisena ratkaisuna suosia hyvin kasvipainotteista ruokavaliota. Ruokahävikin aiheuttama tarpeeton hiilijalanjälki on kuitenkin kaikkein turhin ruokaan liittyvä ympäristöä kuormittava tekijä ja sitä voi pitää yhtenä merkittävimpänä ruokajärjestelmän tuotannon ja kulutuksen kohtaannon vastuullisuuskysymyksenä. Jos haluat minimoida ruoan ilmastovaikutuksesi niin suosi siis
kasvisruokaa ja minimoi myös hävikkisi.
Tulen puhumaan aiheesta lisää Dodon FB Liveen 1.11.2022. Tule kuulolle! Lupaan silloin
myös kertoa kuinka suuri ruokahävikin hiilijalanjälki loppujen lopuksi on, ihan lukuarvojen kera!
Juha-Matti Katajajuuri
Juha-Matti (Juhis) Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta on keskittynyt yli 20 vuotta kestäneessä kestävyystutkimuksessaan erityisesti vastuullisen ja kestävän ruoantuotannon ja -kulutuksen kysymyksiin, erityisosaamisina erityisesti elinkaariarviointi, tuotteiden hiilijalanjäljet ja näihin liittyvät menetelmät sekä ruokahävikki.