Tervehdys!
Viimeisesta viestistani taalta Malista tropiikilistalle on kulunut kauhean kauan aikaa. Olen pahoillani hiljaisuudesta. Aika on kulunnut kuin siivilla taman alkuvuoden, toita on ollut paljon, ja yleensa viikonloputkin ovat menneet ainakin osittain tyon parissa.
Projekti on edennyt hyvin ja huonosti. Periaatteessa olemme saaneet asioita etenemaan suunnitelmien mukaan, mutta kaikenlaisia vastoinkaymisia on toki ollut. Suurinpana niista taas yksi epaonnistunut tyontekijavalinta. Viime joulukuussahan palkkasimme sosio-ekonomin, jonka katsoimme patevaksi ja johon luottamus oli suuri. Tosin luottamus perustui suurelta osin tuttavuuteen, joka ei tietenkaan pitaisi olla professionaalin kanssakaymisen perustana. Mutta tuttavuuden lisaksi Wassa, sosio-ekonomimme, sai meidat molemmat Ibrahimin kanssa vakuuttuneiksi patevyydestaan suurella puhetulvallaan. Annoimme siis asiat aika pitkalti hanen kasiinsa joululomani ajaksi, tarkoituksena suunnitella koulutusohjelma projektiin valittujen kolmen kylan naisille.
Koulutus aloitettiin helmikuun alussa, ja vasta niilla main aloimme ymmartamaan, etta sosio-ekonomimme ei olekaan niin pateva kun antoi ymmartaa. Koulutuksen piti keskittya uusien toimeentulomuotojen kehittamiseen, ja mikrolainoituksen piti olla sivuosassa, mutta jotenkin kummasti asia oli keikahtanut pain vastoin. Kolmen paivan koulutus naisjarjestoille keskittyi saastokassan luomiseen ja mikrolaina-systeemin pyorittamiseen. Muutenkin suksemme menivat ristiin melkein asiassa kuin asiassa ja Wassa ei antanut meille paperilla edes sovittuja asioita, kuten koulutusmodulia ja raportteja koulutuksista.
Helmikuu ja maaliskuun alku meni taistellessa, ja valilla tunsin itseni todella epapatevaksi, koska Wassalla on taito painaa muut puhetulvallaan ja agressiivisuudellaan maan rakoon, ja koska ranskan kielen taitoni on edelleen heikko, en pysty puolustautumaan sen vertaa. No, maaliskuun alussa pistimme Ibrahimin kanssa lopun tyosuhteelle – Wassa toimi konsulttipohjalta ja sopimuksemme mukaan irtisanomisaikaa ei tarvittu, onneksi.
Maaliskuussa sitten otin ohjat kunnolla kasiini, lahetin projektityontekijamme Aliman – joka alkuun oli liittoutunut Wassan kanssa tiiviiksi rintamaksi, ihan ymmarrettavaa, koska alussahan mekin pidimme Wassasta paljon ja luotimme taysin, koska han osaa olla niin vakuuttava ja agressiivinen – kyliin tekemaan gender analyysia ja muutenkin tarkempaa analyysia kylien elamasta, kulttuurista ja toimeentulomuodoista. Sitten otimme aikalisan, analysoimme kaikkea saamaamme aineistoa ja otimme yhteytta muutamiin – talla kertaa varmasti pateviin – kansalaisjarjestoihin joilla on kokemusta naisten toimeentulomuotojen kehittamistesta ja mikrolainoituksesta. Nyt on poydalla muutama tarjous vastauksena tarkasti maarittelemaamme konsulttiapuun, ja naista varmasti loydamme sopivan. Aikaa vaan on vierahtanut tassa sotkussa pari kuukautta liian kauan.
Mutta positiivisena asiana todettakoon, etta naisten saastokassat ovat lahteneet pyorimaan aika mukavasti kahdessa kylassa. Kolmas on vaikeampi, mutta se ei johdu koulutuksen epaonnistumisesta vaan kylalaisten mentaliteetista. Tahan mennessa emme ole antaneet viela lainaa yhdellekaan naisyhdistykselle, vaan naiset antavat lainoja itse yhdistykselle keraamistaan rahoista. On ollut hienoa huomata miten naisten itsetunto on noussut, kun he ovat saaneet saastokassan pystyyn ja pystyvat sita itse pyorittamaan.
Kaksi uutta kylaa on myos valittu hyodynsaajiksi, naissa molemmissa naisten paaasiallinen toimeentulomuoto on polttopuun myynti. Naissa kylissa riittaa haastetta, mutta naisten motivaatio on korkealla. Mekin olemme nyt kokeneempia, ja tiedamme missa jarjestyksessa edeta. Alima on viettanyt toisessa kylassa, Karakossa, aikaa ja tehnyt genderanalyysia ja muuta analyysia kylan tilanteesta. Konsultin valittuamme aloitamme koulutuksen suunnittelun. Jo nyt on selvaa, etta kaikissa kylissa jarjestetaan viela kevaan ja alkukesan aikana saippuanvalmistuskurssi, mahdollisesti jo taman huhtikuun puolella ainakin yhdessa kylassa.
Elama on tosiaankin pyorinyt lahinna tyon ymparilla taman kevattalven, mutta sen verran olemme vapaa-aikaa ehtineet viettaa etta solmimme Ibrahimin kanssa perinteen mukaisen uskonnollisen avioliiton moskeijassa. Tosin eipa se vienyt paljon aikaamme kun meita ei edes tarvittu paikan paalla. Tarkemman yleiskuvauksen tasta avioliiton solmimisen uskonnollisesta osasta voitte lukea Nainen Saharan laidalla – sivuilta.
Viime viikolla olimme paljon tekemisissa Ruotsin kehitysyhteistyo-osaston (SIDA) kanssa. Taalla Bamakossa on talla hetkella vakituisesti yksi SIDAn edustaja, ja ovat parhaillaan suunnittelemassa laajempaa toimintaa Maliin. Tapasimme Ruotsin delegaation edustajia, ja yksi kavi meidan kanssamme myos katsomassa muutamia Mali-Folkecenterin projekteja, yksi niista juuri Sinsibere-projektiin valittu kyla Karako. Projektimme heratti kovasti kiinnostusta, ja tulevaisuudessa ehka Mali-Folkecenter voisi etsia projektin laajentamiseen rahaa Ruotsista, talla nykyisella Sinsiberen projektibudjetilla kun ei tietenkaan voida kattaa kuin pieni osa projektialueen kylista.
Kuumuus on tana kevaana vaivannut ihmeen vahan. Vaikka jatkuvasti on paivisin 40 astetta, olen jaksanut ihmeen hyvin. Olen siis tottunut tahan saatilaan. Ilmastoinnin hankkimisesta taloomme luovuimme kuultuamme hinnan ; yhden huoneen ilmastointi maksasi 4000 mk. Ja sahkolasku tuplaantuisi, nytkin se on valtava. Sen sijaan maalasimme katon valkoiseksi, se viilensi sisalampotilaa noin 5 astetta. Valkoinen pinta heijastaa niin tehokkaasti auringonsateilya. Onneksi.
Toukokuussa olenkin jo tulossa Suomeen, joten luultavasti kuulette minusta seuraavan kerran jo siella ollessani. Omarahoitusosuuden hankkiminen on seissyt hieman paikallaan taman alkuvuoden, vaikka Zonta-naisilta saatiinkin lahjoitus. Postikorttikuvia tuon luultavasti mukanani, muita omarahoituksen lahde-ideoita otetaan mielellaan vastaan !
Niin ja hei muistakaa UM:n Afrikka–tapahtuma taman viikon lopulla !
Aurinkoisin – ja hikisin – terveisin Malista,
Oona
– Johanna Togola, projektin koordinaattori Malissa