25.10.2011
A
avikoitumiskokouksen jälkipyykkiä
Etelä-Korea ja aavikoitumiskokous ovat jo takana, mutta laitan vielä kertaalleen viestiä ja nostan esiin muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti pohdituttamaan itseäni. Täytyy alkuun ainakin todeta, että itselleni kokemus oli kaiken kaikkiaan uskomattoman hieno ja antoisa.
Jos osapuolikokousta pitäisi kuvata yhdellä sanalla niin ’hektinen’ olisi varmasti kaikkein soveliain valinta. Viralliset ja kankeahkot käytännöt olivat myös itselleni melko uusi kokemus ja lievän turhautumisen aihe, koska tuntuu että mitä jäykempi systeemi, sitä vaikeampi on saada todellista muutosta aikaan. Toisaalta, kun ottaa huomioon, että kokouksessa pitäisi löytää kompromissi lähes kahdensadan valtion (puhumattakaan niistä miljoonista ihmisistä, joiden elämään päätöksillä voidaan vaikuttaa) kesken, on ymmärrettävää, ettei päätöksiä voi tehdä hosuen. Tästä voisin jatkaa aasinsillalla toiseen tärkeään aiheeseen, jota erityisesti kansalaisyhteiskunta on yrittänyt nostaa esille aavikoitumissopimuksen puitteissa; katkos puheiden ja itse käytännön toteuttamisen välillä. Tuntuu, että kovin moni asia jää helposti korulauseiden tasolle. Tähän vaikutta ilman muuta resurssien niukkuus, mutta olisi ehkä hyvä vähintäänkin kiinnittää enemmän huomiota ehdotusten ja aloitteiden realistisuuteen ennen kuin niitä lähdetään viemään eteenpäin. Tällä tavoin niukat resurssit voitaisiin fokusoida paremmin ja energia keskittää käytännön toimintaan. Haasteista huolimatta olen kuitenkin ymmärtänyt, että kehitystä on tapahtunut huomattavasti verrattuna esimerkiksi sopimuksen alkuvuosien osapuolikokouksiin. Suunta on siis oikea ja se on tärkeintä.
Myös kansalaisyhteiskunnan toiminnasta jäi itselleni hyvin lämmin kuva monenmoisista pienistä ja hieman suuremmistakin ongelmista huolimatta. Kansalaisjärjestöjen päällimmäisenä ongelmana aavikoitumissopimuksen puitteissa on äänen kuuluville saaminen, mitä tietysti edelleen hankaloittaa se, että yhteisen äänen löytäminen ei ole aina niin kovin helppoa. Toisaalta, jonkinlainen yhteisymmärryksen henki oli mielestäni aina läsnä pienemmissä ryhmissä työskennellessä eli kompastelu liittyi enemmänkin virallisiin kokouksiin ja kansalaisyhteiskunnan yhteisen sanoman levittämiseen muulle konferenssiväelle. Suurimpina ongelmina ainakin tämän osapuolikokouksen osalta pitäisin toiminnan organisoimattomuutta, tiedonkulun puutteellisuutta ja yksilöiden sitoutumattomuutta. Tietoja tuli usein ripotellen sieltä täältä ja toiminnoissa oli päällekkäisyyksiä, koska eri ryhmät pyrkivät toisinaan edistämään asioita kertomatta pyrkimyksistä ja tuloksista toisilleen. Itse pidin myös ongelmana niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, että ihmiset ilmestyivät kokouksiin kuka milloinkin. Aikaa ei tuntunut ikinä riittävän kaikkien asioiden käsittelyyn, joten tilannetta olisi parantanut huomattavasti, jos kokoukset olisivat alkaneet edes suurin piirtein ajallaan ja asioita ei olisi tarvinnut toistella montaa kertaa. Kansalaisjärjestökokouksissa ei ollut myöskään järjestetty tulkkausta, mikä hankaloitti muutaman järjestöedustajan osallistumista. Viimeisenä konferenssipäivänä syntyi parin kansalaisjärjestöedustajan aloitteena ajatus tarttua näihin haasteisiin kirjoittamalla yhdessä pieni ”opas” kansalaisyhteiskunnalle edustajille seuraavaan osapuolikokoukseen. Toivon, että tämä ainakin herättäisi kansalaisjärjestöt keskustelemaan yhteisistä ongelmista.
Kansalaisjärjestöjen globaali allianssi jäi nyt vielä muhimaan, mutta ei onneksi kuitenkaan unohduksiin. Pieni työryhmä valmistelee jonkinlaisen alustavan esityksen aiheesta, minkä jälkeen aloite laitetaan kommenttikierrokselle. Käytännön järjestelyt siirtyvät varmaankin seuraavaan osapuolikokoukseen eli parin vuoden päähän, mutta on hienoa, että hanke kuitenkin etenee.
21.10.2011
Viimeistä viedään!
Viimeinen konferenssipaiva pyorahti tosiaan kayntiin ja ei voi muuta sanoa kuin, etta tunnelma on haikea. Lyhyt aikahan kaksi viikkoa on, mutta sita on oppinut niin mielettoman maaran uutta ja tutustunut niin moneen upeaan ihmiseen, etta tuntuu oudolta yhtakkia vaihtaa maisemaa ja rytmia.
Eilinen oli osin poikkeuksellisen rauhallinen paiva ja osin poikkeuksellisen kaoottinen. Aamulla pidettiin kansalaisjarjestojen lehdistotilaisuus, jossa esiteltiin uutta ja uljasta ideaa globaalista kansalaisyhteiskunnan verkostosta. Tilanne oli siina mielessa hieman hullunkurinen, etta emme olleet vielakaan ehtineet kasittelemaan asiaa kunnolla kansalaisjarjestokokouksissa. Aamukokoontuminen pyorahti kayntiin tavanomaisesti puolisen tuntia myohassa, joten keskustelu ehti vasta mahdollisen verkoston nimen muotoilemiseen. Saa nahda ehditaanko asiaa enaa kasittelemaan taman paivan aikana, koska agendalla on hioa loppuseremoniaa varten unohtumaton puhe. Samainen puhe oli eilisillan kokouksen asialistalla ja paasyyllinen siihen, miksi kuvailin paivaa kaoottiseksi. Kaikki kansalaisjarjestojen yhteistoimintaan liittyvat ongelmat tuntuivat saavuttavan illan aikana jonkinlaisen kulminaatiopisteen niin, etta loppujen lopuksi toiset marssivat sisuuntuneina ulos huoneesta ja loput valuivat turhautuneina perassa. Onneksi ilmaa saatiin hieman puhdistettua illalla ja kohta alkavassa kokouksessa saadaan toivon mukaan selvitettya yhdessa asiat. Laitan viela konferenssin jalkeen viestia, jossa palaan tahan aiheeseen.
Eilisen CRIC -kokous sujui puolestaan niin sutjakkaasti, etta olin melko lailla puulla paahan lyoty. Kokous alkoi kolme varttia myohassa, mutta vei normaalin kolmen tunnin sijaan noin viisitoista minuuttia.
Taman paivan aikataulu on viela monin paikoin auki, mutta loppuseremonia taitaa jaada itseltani ainakin nakematta. Suuntaamme tanaan takaisin Souliin ja huomenaamulla lahtee lento kohti Helsinkia.
Niin ja jotten vain unohda, ranskalaisen CARI -jarjeston toiminnanjohtaja, Patrice Burger, lahetti lampimat terveiset etenkin niille dodolaisille, joihin on tullut tormanneeksi erilaisissa yhteyksissa!
19.10.2011
Hullut paivat sen kuin jatkuvat
Laitan viimeisten konferenssipaivien ajalta viesteja hieman
tiivimmin ja pienemmissa paketeissa.
Taman paivan viimeinen kokous loppui tunti sitten (taalla eletaan iltakymmenta), ja koko
paiva on tullut paahdettua, mutta paasen totta puhuen silti melko helpolla.
Kontaktiryhmissa tyoskentelevat ovat taalla viela luultavasti viela melko lailla myohaisempaan.. Yksi
Tanskan delegaateista kertoi myos eilen elaneensa koko paivan kahdella donitsilla, eli
tama on selvasti oikea paikka niille, jotka haluavat pudottaa painoa… Itse en ole aivan
noin tiukille viela joutunut, mutta melko rappiollisella ruokavaliolla taalla on tullut
elettya. Ehdin kuitenkin testaamaan yhden korealaisen ravintolan Suomen delegaation
kanssa, mika oli toiveenakin.
Konferenssi alkaa olla nyt siina pisteessa, etta asioita runnotaan kovaa vauhtia lapi
kontaktiryhmissa, joihin esimerkiksi kansalaisjarejestoedustajilla ei ole asiaa. Talla
hetkella siis ainoa tapa yrittaa vaikuttaa on oikeastaan taklaamalla oikeita ihmisia
kaytavilla ja vaihtamalla heidan kanssaan ajatuksia. Itse olen valitellyt viesteja
EU-ryhmalle Markun ja Vesan kautta, mika on ollut oikein toimiva jarjestely.
Kansalaisjarjestokokouksissa on myos ollut kova kuhina tanaan, koska paivalla pidettiin
tarkea avoin dialogi -sessio, jonka tarkoituksena on mahdollistaa interaktiivinen
keskustelu kansalaisjarjestojen ja muiden osapuolten kesken. Viime viikolla pidettiin
samanlainen tapahtuma, ja tama on tosiaan aika poikkeuksellinen mahdollisuus
kansalaisjarjestoille olla aanessa ja jakaa mielipiteitaan. Pisteet siita UNCCDlle.
Molemmat sessiot olivat mielestani melko onnistuneita, joskin delegaattien osanotto oli
tietysti hieman vahaisempaa kuin muissa kokouksissa, etenkin tanaan kun samaan aikaan oli
useita kontaktiryhmien kokouksia yms. Varsinkin jalkimmaisessa sessiossa saatiin aikaan
jopa jonkinlaista dialogia, mika oli hienoa. Viime viikon tapauksessa tuntui, etta
puheenvuorot toistivat aika lailla samaa viestia siita kuinka kansalaisjarjestojen
osallistuminen on jokaisen delegaatin sydamella. Ihan tarkeaa sekin toki, vaikka hienoa
olisi jos sanoista saataisiin siirryttya viela selkeammin tekoihin.
Nyt alkaa puhti loppua talta paivalta, joten on aika suunnata motellille, mutta palailen
viela ennen konferenssin loppua!
18.10.2011
Dialogi hakusessa
Taalla lahti UNCCD:n osapuolikokouksen toinen viikko tehokkaasti kayntiin. Paatoksia
yritetaan saada aikaan kovaa vauhtia ja tunnelma on valilla, kuten Vesa (Suomen
delegaatiosta) asian ilmaisi, kuin Hulluilla paivilla. Alkuviikon nakyvimpana
ohjelmanumerona on kolme ns. High Level Segment -tilaisuutta, joihin osallistuu
delegaattien lisaksi ministeritason edustajia yli 70 maasta. Tilaisuuksien paateemoina
ovat aavikoituminen ja ruokaturva, UNCCD Rio+20 kokouksen kontekstissa seka tieteen rooli
aavikoitumisen vastaisessa taistelussa, kaikki siis melko tarkeita aihepiireja.
Tilaisuuksien tarkoituksena on synnyttaa hedelmallista dialogia osapuolten kesken, mutta
taytyy myontaa etta ainakaan kahden ensimmaisen session puheenvuorot eivat tuoneet oikein
mitaan uutta poytaan. Viimeisessa sessiossa on tarkoitus julkaista myos ns. Changwon
Initiative, jonka tarkoitus on nostaa UNCCD:n profiilia ja tehostaa
kymmenvuotisstrategian kaytannon toteuttamista.
Suuren vaannon kohteena on edelleen Globaalimekanismin uudistaminen. Asiaa kasiteltiin
viime viikolla hartaasti, mutta varsinainen paatos puserretaan lapi luultavasti viime
tipassa. Tarkoituksena on selkeyttaa mekanismin asemaa, mandaattia ym. ja saada sita
kautta mekanismi paremmin UNCCDn hallintaan.
Kyseessa ei siis tosiaan ole rahoitusjarjestelma, vaan vayla jonka avulla osapuolet
voivat paremmin loytaa oikeanlaisia rahoituskumppaneita yms. Toinen tarkea teema on
kymmenvuotisstrategian (2008-2018) puolivalin evaluaatio, joka on tarkoitus suorittaa
seuraavassa osapuolikokouksessa (2013). Tahan liittyy muun muassa vaantoa aavikoitumissopimuksen toteuttamista
mittaavien indikaattoreiden uudistamisesta. Budjetin kasittely on ymmarrettavasti myos
suuria antipatioita aiheuttava teema, mutta en mene siihen sen syvallisemmin. Taytyy
tosin mainita, etta kokous, jossa budjettiesitysta oli tarkoitus purkaa, oli varsin
mielenkiintoinen kokemus. Ilman muodollisia velvoitteita puheenvuorot olisivat
luultavasti muuttuneet huutamiseksi, ja loppujen lopuksi koko budjetin kasittely
jouduttiinkin siirtamaan talle viikolle.
Kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkeat keskustelunaiheet liittyvat erityisesti
jarjestojen raportointimahdollisuuksiin UNCCD:lle seka osapuolikokoukseen osallistuvien
jarjestojen hyvaksymisprosessiin. Raportoinnin suhteen pyrkimyksena on ollut taata
kansalaisjarjestoille yhtalainen mahdollisuus raportoida suoraan UNCCD sihteeristolle
internet-pohjaisen portaalin kautta. Viime viikolla kun asiaa alustavasti kasiteltiin,
naytti ikava kylla silta, etta erityisesti useat Afrikan maat haluavat kontrolloida hyvin
tarkkaan kansalaisjarjestojen raportointia mahdollistamalla raportoinnin ainoastaan
kansallisen raportointisysteemin kautta. Tallainen paatos vahentaisi jossain maarin
raportoinnin joustavuutta, mutta erityisesti laskisi kansalaisjarjestojen profiilia,
koska se kumoaisi viime kokouksessa kirjatun lauselman, jonka mukaan kansalaisjarjestot
luetaan ”raportoivaksi osapuoleksi”. Asiasta tulee luultavasti pian paatos
ja taytyy myontaa, etta lobbaaminen ei ole ollut kovin hyvin koordinoitua, eli saa nahda..
Jarjestojen hyvaksymisprosessista sen verran, etta jos tahan liittyva aloite lyodaan
lapi, osapuolikokouksiin hyvaksyttyjen jarjestojen taytyy jatkossa osoittaa aktiivisesti
ja saannollisesti kiinnostuksensa ja kyvykkyytensa osallistua kokouksiin. Nahtavaksi
tosin jaa, milla perustein jarjesto voidaan todeta kyvykkaaksi tai kykenemattomaksi…
Kansalaisjarjestopuolelta on puolestaan tehty aloite globaalin kansalaisjarjestoverkoston
perustamisesta. Asiaa ei ole viela kasitelty kovin paljoa, mutta jos verkosto
perustetaan, se saattaisi parantaa hyvinkin merkittavasti kansalaisyhteiskunnan asemaa ja
vaikutusmahdollisuuksia UNCCD -prosessissa. Odotan mielenkiinnolla asian etenemista,
koska erityisesti talla viikolla on tullut varsin selvaksi etta jonkinlainen koordinointi
ja yhteisen aanen loytaminen olisi todella tarkeaa, jos kansalaisjarjestot haluavat
todella vaikuttaa UNCCD prosessissa.
En mene asiasisaltopuoleen taman tarkemmin, koska se vaatisi viela enemman yksityiskohtia
ja viesti on jo nyt hieman venahtanyt. Aion konferenssin paatyttya koota jonkinlaisen
informaatiopaketin UNCCDn yleisesta toiminnasta, instituutioista, sopimuksen
haasteista ja siita miten naihin haasteisiin on pyritty vastaamaan. Naihin aiheisiin
liittyen on ollut mielenkiintoista kuulla mm. Suomen kahden muun delegaatin nakemyksia,
koska he ovat olleet prosessissa mukana jo useampia vuosia. Jos siis jotakuta kiinnostaa
kansainvalinen aavikoitumisenvastainen tyo, niin tahan pakettiin tulee enemman tietoa. Ja
voin ilman muuta antaa lisaa informaatiota, jos jokin tietty aihealue jotakuta kiinnostaa.
Pahoittelen raskasta viestia, loppuun voisin vaikka lisata viela jotain itse kaupungista.
Ehdin lauantaina kierrella hieman Changwonissa ja taytyy sanoa, etta taalla on todella
panostettu kaupunkisuunnitteluun (toki olen ehtinyt nahda varsin pienia kaistaleita
kaupungista). Pyorailijat ja jalankulkijat on todella pyritty ottamaan huomioon ja
ainakin yhden paatien vieressa on pyoratien ja kavelytien vieressa viela muutaman metrin
levyinen ”metsapolku”. Katoilla ja ikkunoilla versoo kaikenlaista ja bongasin ainakin
yhden viljelman keskella kiireisinta kaupunkia.
Yritan koota loppuviikosta viela jonkinlaista synteesia konferenssista.
13.10.2011
Terveiset Changwonista!
Taalla on paivat hujahtaneet ohi melkoista vauhtia, mutta yritan vihdoin koota lyhyesti
konferenssin tahanastista antia.
Ensimmainen konferenssipaiva kului matkatessa Seoulista Changwoniin, joten paivan
tilaisuudet jaivat paaosin valista. Onneksi varsinainen ohjelma alkoi kuitenkin vasta
tiistaina, jolloin tulikin sitten kokoustettua maanantainkin edesta. Myos keskiviikkona
oli kokouksia ja tapaamisia 12 tuntia putkeen, mutta hassua kylla energiataso vain tuntuu
kasvavan. Tarkoitukseni oli priorisoida ainoastaan kansalaisjarjesto-, CRIC- ja
EU-kokouksia oman toimintakyvyn yllapitamiseksi, mutta kaksi ensimmaista ovatkin
kaytannossa tayttaneet paivat.
Osallistuin tiistaina ensimmaiseen kansalaisjarjestokokoukseen, joka yllatti hyvin
positiivisella tavalla. Olin odottanut taytta salia ja kankeita kokouskaytantoja, mutta
ryhma onkin varsin pieni ja tiivis. Ongelmana on ehka ollut jonkinasteinen
koordinoimattomuus ja tiedonkulun ongelmat, mutta naista huolimatta taustalla on
kuitenkin tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne. Paineita luo talla hetkella se, etta
kansalaisjarjestoilla on suuri tarve saada aantaan paremmin kuuluville. Olisi luultavasti
ollut hyva jos jonkinlainen kansalaisjarjestojen ”markkinointisuunnitelma” olisi
muodostettu jo ennen konferenssia, jotta yhteinen sanoma saataisiin mahdollisimman
tiiviissa paketissa perille..
Tiistaina oli myos ensimmainen CoW (Committee of the Whole) -istunto, jossa kasiteltiin
konferenssin kuumaa perunaa eli Globaalimekanismin tulevaisuutta. Kolmen tunnin aikana ei
oikeastaan paasty asiassa paljoa eteenpain, mutta sen sijaan tuli vahintaankin
tuskallisen selvaksi, kuinka elintarkeana kaikki pitavat sita etta asiaan on loydetaan
jonkinlainen ratkaisu COP10n aikana. Asiaa on siis jauhettu jo useampia vuosia…
Arviointikomitean (CRIC) kokouksissa on pari kertaa saatu kokous jopa paatokseen ajallaan
ja keskustelut ovat sujuneet ilman suurempia purkauksia. Palaan sisallolliseen puoleen
ensi viikolla, kun taalla on saatu aikaan konkreettisia paatoksia ja siella on kenties
alettu pikkuhiljaa toipua Megapoliksesta.
Ihan yleisina huomioina taytyy sanoa, etta jarjestajat ovat tehneet hienoa tyota
konferenssin suhteen. Tekninen puoli on toiminut loistavasti ja kaikille haluaville on
esimerkiksi tarjolla tabletti, josta loytyy sahkoisena kaikki viralliset dokumentit,
kokousaikataulut ym. Taman tajusin ikava kylla vasta tanaan eli jonkin verran paperiakin
ehti kertya..
7.10.2011
Kohti YK:n aavikoitumiskokousta ja Koreaa
Kahden päivän kuluttua lähtee Etelä-Korean Changwonissa käyntiin YK:n
aavikoitumissopimuksen kymmenes osapuolikokous (UNCCD COP10). Lähden sinne seuraamaan
kansainvälistä aavikoitumisen vastaista työtä kansalaisjärjestöedustajana ja toisaalta
osana Suomen virallista delegaatiota yhdessä ulkoministeriön Markku Ahon ja Vesa Kaarakan
kanssa. Aavikoitumissopimus on yksi Rion huippukokouksessa (1992) liikkeelle lähteneistä
keskeisistä yleissopimuksista, ja sen ensimmäinen osapuolikokous järjestettiin Roomassa
1997. Sopimuksen on ratifioinut lähes kaksisataa valtiota, mikä antaa sille melkoisesti
painoarvoa.
Konferenssin alustavalla agendalistalla on reilu kolmekymmentä teemaa, joten en niitä
kaikkia ala esittelemään, mutta nostan esiin muutaman tärkeimmän.
Kahdeksannessa osapuolikokouksessa muotoiltiin kymmenvuotinen (2008-2018) strategia
(kulkee nimellä The Strategy), jonka tarkoituksena on kehittää ja tehostaa
aavikoitumissopimuksen täytäntöönpanoa. Tähän strategiaan liittyvät indikaattorit,
tavoitteet yms. on tarkoitus ottaa kovaan syyniin kokouksen aikana.
Lisäksi tarkoituksena on selkeyttää aavikoitumissopimukseen liittyvien insituutioiden ja
komiteoiden ym. rooleja. Erityisesti osapuolikokouksen alaisuudessa toimivan
Globaalimekanismin (Global Mechanism) asemasta tullaan luultavasti käymään vääntöä.
Kyseessä ei ole varsinainen rahoitusjärjestelmä, vaan mekanismi, jonka avulla on
tarkoitus mobilisoida varoja aavikoitumisenvastaiseen työhön, ja ohjata niitä kaikkein
suurimmassa tarpeessa oleville alueille.
Ensi vuonna järjestettävä YK:n kestävän kehityksen huippukokous (Rio+20) tulee myös
epäilemättä olemaan asialistalla, koska aavikoitumissopimuksen teemat kulkevat
luonnollisesti käsi kädessä kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Tähän tavallaan
liittyen konferenssissa tullaan toivon mukaan myös edistämään Rion kolmen keskeisen
ympäristösopimuksen (aavikoitumissopimus, biodiversiteettisopimus ja ilmastosopimus)
välisen yhteistyön tiivistämistä, millä voitaisiin saavuttaa monenlaisia synergiaetuja.
Nythän on myös meneillään YK:n aavikoiden ja aavikoitumisen vastaisen taistelun
vuosikymmen, mitä tullaan lisäksi käsittelemään konferenssin aikana.
Ensimmäisen viikon kokouskäytäntö tulee noudattamaan ”kolmijakoa” varsinaisen
osapuolikokouksen (COP), tiede- ja teknologiakomitean (CST eli Committee on Science and
Technology) sekä sopimuksen täytäntöönpanoa seuraavan komission (CRIC eli Committeen for
the Review of the Implementation of the Convention) kesken. Meitä on kätevästi kolme
matkassa, mikä helpotti työnjakoa. Itse otan pääasiallisen vastuun CRIC -kokouksista, minkä
lisäksi tarkoitus on tietysti olla aktiivisesti mukana kansalaisjärjestökentän
toiminnassa.
Pyrin raportoimaan listoille konferenssin aikana kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta
nettiyhteyksien toimivuuden sallimissa rajoissa. Jo pelkkä konferenssiin valmistautuminen
on ollut valtava oppimiskokemus, joten odotan suurella innolla kymmenen päivän rupeamaa.
Myönnettävä on kuitenkin, että olen kaikesta valmistautumisesta huolimatta aika untuvikko
kansainvälisen aavikoitumistyön saralla, mutta toiveita raportoinnin suhteen saa
kuitenkin ilman muuta esittää. Yritän myös pitää kapulakielen ja lyhenteet minimissä
tulevissa sähköposteissa, niitä on aikamoinen liuta ja vaikka ymmärrän toki niiden
funktion, niin on myönnettävä että silmissä alkaa välillä vilistä raportteja lukiessa:>