Radioaktiivinen säteily säilyy Tshernobylin alueella ainakin seuraavat 48 000 vuotta. Alue saattaa kuitenkin olla sopiva ihmisten asuttavaksi jo noin 600 vuoden kuluttua. Nyt läheiset kylät uinuvat hiljaisuudessa. Maaseutu-alueella asuu vain noin 400 ihmistä jotka ovat elossa kaikista niistä 3500:sta jotka halusivat onnettomuuden jälkeen jäädä koteihinsa. Itse Tshernobylin kaupunki on täydellisen autioitunut.
|
Reaktorin lähettyvillä työskenteli ensimmäisen vuoden ajan noin 650 000 puhdistustyöntekijää. Monet heistä ovat kuolleet radioaktiivisen säteilyn aiheuttamiin sairauksiin, sillä suojavälineet olivat hyvin puutteellisia. Kunnollisia tietoja menehtyneiden lukumääristä ei kuitenkaan ole olemassa. Myös henkiin jääneiden asukkaiden elämä muuttui hetkessä – kaikki omaisuus piti jättää ja aloittaa elämä uudelleen muualla.
Vielä vähemmän on tietoa onnettomuuden ja säteilyn vaikutuksista alueen luontoon ja eläimiin. Villieläimillä on havaittu ainakin mutaatioita, mutta kaikkia vaikutuksia on vaikea edes arvioida. Luonto on kuitenkin ottanut autiot kylät valtaansa ja puut kasvavat läpi talojen sekä katujen. Myös reaktorin lähettyvillä kasvaa nuoria puita – taikametsää. Onnettomuuden jälkeen säteilystä punaisena hehkuneet puut kaadettiin ja kaivettiin maahan. Säteilylukemat metsikön reunalla ovat yhä suuria.
|
Ihmishenkien menetysten ja luonnon saastumisen lisäksi myös taloudelliset tappiot ja materiaalinen hävikki oli onnettomuuden jäljiltä suurta. Alueella on rakennusten lisäksi muun muassa paljon jäljelle jääneitä armeijan kulkuneuvoja ja muuta kalustoa.
Tshernobyl on hiljainen. Viimeisenä Elenan kertomuksessa on kuvia lasten päiväkodista. Kuvat eivät tarvitse kommentteja, ne kuvaavat kummituskaupungin tarinaa tavalla johon sanat eivät pysty.
|
